Lankojen kimppuun

Ihana heinäkuu hellii meitä lämmöllään! Onhan tätä odotettu, mutta minulle piisaisi se vähäisempikin lämpö.
Iloiten otan heinäkuun vastaan. Ei mitään suunnitelmia, ei pakollisia menoja, paitsi työ. Tämä tuntuu ihan lomalta. Ollaan vaan ja nautitaan kesästä. 
Suuntasin tällä ajatuksella kaupunkiin, mielessäni lanka-alet, joista niin monet houkuttelevat kuvat ja hehkutukset. Maltilllisesti, lähinnä ajatuksella valitut lankapallerot päätyivät ostoskoriini kahdesta eri kaupasta. Näillä saisin hyvän ja letkeän fiiliksen ja puikot kilkkaa.
Kunnes kiireinen työpäivä alkuviikosta katkaisi kaikki ajatukseni kuin veitsenterällä, enkä pystynyt ajattelemaan edes tekeillä olevaa työtäni.
Käteni jäi ikävällä tavalla jumiin, enkä ollut saada sitä yksin millään irti kiipelistään.
Siihen jäi ajatus mukavasti käsissä soljuvista langoista ja kepeästä tunnelmasta. Kävin näyttäytymässä lääkärissä, jossa käsi kuvattiin.
Ei murtumia, ainostaan paha ruhjevamma. Hyvä. Tasaisin välein kropasen pilleripurkkiani ettei kipu muutu sietämättömäksi. 
Kipu on ollut siedettävä, mutta nivelien turvotus ei. Olen ollut töissä joka päivä, kun sitä murtumaakaan ei onneksi ollut. 
Eilen sitten aloin ruotimaan itseäni, että odotin ja odotin heinäkuun kiireetöntä aikaa kaiken alkukesän tapahtumien jälkeen ja sitten telon heti käteni tällaiseen kuntoon. Ei kiva!