tiistai 29. syyskuuta 2020

Tavallinen arki

 

Syyskuun viimeinen viikko, kohta alkaa lokakuu. Mihin tämä elon aika oikein menee? Työnmäärä on vuosikymmenien aikana noin keksivertoisesti vähentynyt, kun miettii miten teknistynyt yhteiskunta on. Vapaa-aika on lisääntynyt ja sitä jokainen täyttää omin mieltymyksin. 

Näiden ovien taakse kätkeytyy menneisyys, kuivuri, joka on saanut uinua ruususen unta yli kahden vuosikymmenen  ajan. Ovet ovat auenneet niin omille viljoille, kuin rahtikuivaukseen. Nyt tilan täyttää erilaiset projektit ja säilytystä tarvitsevat materiaalit.

Sain aloittaa jälleen kahdella lasikurssilla, keväälle tulossa kolmas kurssi. Katsotaan nyt kuinka pitkälle syksyä saamme jatkaa, kun tuo pirulainen korona lisääntyy väestön keskuudessa. Juttelin ruokatauolla työkaverin kanssa, kun toinen oli muuttanut uuteen kotiin ja selailussa oli vaikka ja mitä kivaa omaan kotiin. Mieli halamoi ostoksille. Minä taas halamoin ihan sitä tavallista arkea, joka muuttui keväällä. Voisi olla ja mennä. Saisi mennä viipeltää tuntematta minkäälaista huonoa omaatuntoa, että ollaan liikkeellä. Vielä ei työnantaja ole tehnyt uusia kehotuksia liikkumisen suhteen. Keväällä oli toive koti, työ, kauppa.

Syyskuun ajan työtä on ollut paljon. Ihan tajuttoman kiireiset viikot jää taakse. Ei ole tossu kunnolla maata koskettanut, mutta toivon, että tilanne hiukan rauhoittuu ja saan tehdä jatkumona tuota työtä, eikä loppuvuodesta osu kohdalleni lomautuksia, eikä irtisanomisia. Ajat ovat aika ahdistavia, eikä voi oikein ennustaa miten tämä korona tulee vaikuttamaan niin eurooppaan, kuin omiin töihimme.

Yritän purkaa ahdistusta mukaviin asioihin, kuten neuleisiin, joita tehdessäni saan vilkkauteni rauhoittumaan. Olen miettinyt aloittavani lukemaan jotain, mutta en kuulkaas ole tarttunut yhteenkään luettavaan kirjaan sen jälkeen, kun sain viimeisen tentin tehtyä. En vain jaksa keskittyä vieläkään. Aasinsillalta toiseen, haluaisin ripset. Tytär kyllä laittaisi, mutta ei se niitä perässä juostessani laita!

Syystyöt ovat vielä vaiheessa. Olen taas ostanut paljon sipuleita maahan polkaistavaksi. Sitä ennen on kukkamaiden muokkauksia, rikkakasvien poistoa, haravointia ja kasvihuoneen tyhjennys. Tosin, kasvarilla on vielä tulossa satoa niin paljon, että sitä ei tyhjennetä vielä vähään aikaan. Huoneeseen ei ole asennettu vielä lisälämmitintä, kun ulkona ollaan plussan puolella. Tomaatit on niin paljon parempia, kun voivat kasvaa kypsiksi omalla kasvupaikallaan, ei keittiön pöydällä.

Ulos on suunniteltu lisävalaistusta, niin valotolpilla, kuin kausivaloilla. Miähen sähkäriveli käy jonain päivänä tekemässä ensinnä muutoksia johdotuksiin ja sit minä alan vetämään ledijohtoja pitkin ja poikin. Illat pimenee jo kahdeksan jälkeen, vaikka aurinko paistaisi kesälämpöä pitkin päivää. Lämpimillä ilmoilla on himpan mukavampi kieputella johtoja, kun näppylät ei jäädy! Teimme kaupat valotolpista, mutta niiden toimitus kestää tovin. Eli tälläkin saaralla asia etenee.

Ensi vuoden avoimet puutarhat ajankohta on jo julkaistu. Se on nyt niin aikaisin kesäkuun puolella, että me emme välttis osallistu. Jos kevät viipyilee, mitä meillä on nähtävää? Nurmikko. Muutenkin talven ja kevään ajaksi suunnitellut vapaa-ajantyöt kuormittavat meitä varmasti vielä vuoden päässäkin. Seurataan vuoden kulkua, talven kestoa ja uuden kasvukauden heräämistä.
Miljan oma puu, Kuntalan luumu on tuottanut tänä vuonnakin satoa ihan mielettömästi. Luumuja tulee käytyä syömässä aina pihalla ollessa. Ne ovat hyviä välipalana. En ole vielä leikannut alaoksiakaan pois, vaikka verkko niitä vähän ahdistaa. Puulla on kaksinkertainen suoja. Oma runkoverkko ja mansikkamaan ympärillä oleva.


sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Arboretum

Pitkästä aikaa tuli käytyä Tampereella Hatanpään arboretumissa. Oli taas niin upea kokemus aistia luonnon kauneus, syksyiset värit ja ihan käsittämättömän lämmin syysilma. Auton mittari näytti ulkolämmöksi n.23'.
Halusin päästä kuvaamaan syksyistä luontoa veden ääressä ja tämä paikka tarjoaa siihen upeat puitteet. Hyvin katetut kävelytiet, siisti ja rauhallinen ympäristö. Kaiken kruunaa mahtipontiset rakennukset, joita en kuvannut tällä kertaa.
Keskityin vain ympäröivään luontoon ja ruusuihin, joista saa nauttia vielä pitkään.
Pyhäjärvi näkyy rantamaisemassa. Sen rannoille kaartuu hulppeita vanhoja puita, joiden kuvaamista ilman ohikulkijoita jaksoin zoomailla. Paikalla oli paljon väkeä, niin ohikulkijoina, kuvaamassa, kuin vain istuskelemassa puiston penkeillä. Jo parkkipaikalla saattoi arvata, että täällä on paljon ulkoilijoita.
Villatakki tuntui ihan liialliselta, kun kiersimme puiston. Jossain vaiheessa minun oli riisuttava se, kun hikeentymisen nihkeä tunne alkoi niskavilloissa. Ilma oikein huokui lämpöä.
Ihailen ja halamoin siltoja, jotka tuovat romanttisen leiman puiston käytäville. Vierekkäiset sillat, pienen puron solina ja lasten kirmaamisen äänet.
Tuolla suunnalla on synnyinkotini.
Veden ylle kaartuvan puunoksan alla nukkui sorsa.
Se ei paljn hätkähtänyt läheisyydestäni, katsoi pari kertaa etten tule vain liian lähelle.





Maltillisesti odotan, että saa kuvan ilman kulkijoita. Moni odottaa, kiertää ja antaa tilaa kuvata. Kiitos!
Joka paikassa vihertää vielä niin kauniisti. Kuin kesä ei päästäisi irti otteestaan.
Toisaalla puu kellastuu ja on kuin itse aurinko.
Tein kuvaamistani ruusuista useamman kuvakollaasin. Nautin kukkien runsaudesta, väreistä ja tuoksuista.





lauantai 26. syyskuuta 2020

Kanervanpunainen

Neulelankajemmassani on marinoitunut vuosien ajan kaunis kanervan sävy. Seiskaveikka isolla 150 g kerällä. Onneksi kaikki kerät olivat samaa erää, sain neulottua reilun villatakin. Simppeli perustakki, jolla tulee olemaan käyttöä moniin menoihin. Olin tallentanut sekä lehden, Novita syksy 2008, että langan samaan käpsäkkiin, eli olisiko lankakin tuolta ajalta. Silloin Novitan langoissa oli  myynnissä Mamboa, Kaarnaa, Rosee, Teddyä ja Polkkaa. Ne muistuu kyllä hyvin mieleen.
Joku saattaa muistaa, kun Novita juhli silloin 80-vuotista taivaltaan ja osa neulomon porukasta, minä mukaanlukien, pääsi mukaan arvokkaaseen juhlaan.
Pitkähkö perustakki, malli 6, syvään uurrettu v-aukkoinen, jota voi täydentää kauniilla huivilla ja asustekorutkin näkyvät kauniisti kaula-aukosta. Olen erittäin tyytyväinen kaula-aukon onnistumiseen, kun yleensä toinen reuna aina liepottaa.
Näissä kuvissa neule valuu omalla painollaa kuvauspinnoilta. Kävin käppäilemässä kuivurinmäellä ja nakkailin neuletta milloin minkäkin pinnan päälle. Karistelin neulasia, sammalta, ruostepintoja ja välillä saveakin.
Ulkona kuviin saa oikean sävyn. Kuvailen yleensä samalla kertaa useamman postauksen kuvat, joita karsin, käytän ja välillä vain katselen.

torstai 24. syyskuuta 2020

Etupihan kukkamaan uudistus

Pääsisäänkäynnin kukkamaat on aina olleet hillittyjä, vähän kukkivaa, enemmän viherrystä. Viherryksestäkin saa ahdistuksen, kun se alkaa rönsyilemään liikaa. Nyt on hyvä aika tehdä kukkamaille muutoksia, kun ilmat on melkoisen viileitä ja vettäkin sataa tihuuttaa harvase viikko. Voi keskittyä vain kaivamiseen, siirtelyyn ja uuden mullan lappaamiseen.Kaikki suuret puut ja pensaat jäävät niille sijoilleen. Lähinnä keskitytään kukkamaan oikaisuun, uusien reunajotain uudistamiseen. Vielä ei ole päätetty miten tämä reunustetaan. Harvennusta tehdään tunteetta, eli kaikki suuret kasvustot tulevat harventumaan.

Peikonpähkinän kasvu on tänä kesänä yllättänyt. Pääsikö se ulos lapsensaappaistaan, vai mikä sen innosti niin villiin kasvuun? On se komea!
Pähkinäpensaan ikää en osaa arvioida, mutta ei se ole ihan uusi. Tämän alaoksille on pitänyt laittaa tuentoja, että pääsee ajamaan nurmen. Millään en ole malttanut edes oksia leikata talteen.
Olen perannut muistakin kukkamaista lähinnä rikkakasveja ja hyödyntänyt nurmelle ajettua peräkärryä. Siihen tyhjenee monta kotturillista rikkoja ja nyt jo alas leikattuja pensaita.
Jos suuri kukkamaa, joka nyt on työn alla, on hiukan työläs, käännän kameran ja katson viime syksynä tai keväällä keskeneräistä pergolaa, on hienoa huomata, että kaikesta voi saada valmista, kun etenee pienin askelin.
Pergolan kukkamailla kukkivat vielä keijunkukat, syreeni ja köynnös voi hyvin.
Miäs rikkoi nurmen pinnan ja sai osittain konevoimin nurmen pois. Joissakin kohdin piti lapioida. Kukkamaa oli n.32 neliötä, nyt se laajenee hiukan lisää. Tässäkin on ajatuksena nurmenajon helppous, haastavien mutkien oikaisu. Kuulemma ihan hyvin tästä ajaa...tai ajoi.
Vesialtaan edusta saa uuden askellustason. Vielä en osaa sanoa mitä siihen tulee, mutta se mitä tontilta löytyy, käytetään ensinnä.

Nyt kukkamaa on aloitettu kahdelta eri suunnalta. Ei revitä liikaa auki kerralla, vaan mennään maltilla. Samalla kaivuulla mietitään uusia ulkovaloja, joista oikeasti tulee kunnolla valoa pimeille poluille. Pihan yleisvalona on sähkötolpan päässä valonlähde, jolla saadaan hyvä yleisvalo. Kohdevalot on huonossa hapessa ja toinen on jäänyt ihan piiloon etupihan kukkapuskan alle. Jos sen haluaa sieltä päivänvaloon, vaatii se viidakkoveistä ja hyvää asennetta. Näillä suunnitelmilla kohti uutta kasvukautta,