Tavallinen arki

 

Syyskuun viimeinen viikko, kohta alkaa lokakuu. Mihin tämä elon aika oikein menee? Työnmäärä on vuosikymmenien aikana noin keksivertoisesti vähentynyt, kun miettii miten teknistynyt yhteiskunta on. Vapaa-aika on lisääntynyt ja sitä jokainen täyttää omin mieltymyksin. 

Näiden ovien taakse kätkeytyy menneisyys, kuivuri, joka on saanut uinua ruususen unta yli kahden vuosikymmenen  ajan. Ovet ovat auenneet niin omille viljoille, kuin rahtikuivaukseen. Nyt tilan täyttää erilaiset projektit ja säilytystä tarvitsevat materiaalit.

Sain aloittaa jälleen kahdella lasikurssilla, keväälle tulossa kolmas kurssi. Katsotaan nyt kuinka pitkälle syksyä saamme jatkaa, kun tuo pirulainen korona lisääntyy väestön keskuudessa. Juttelin ruokatauolla työkaverin kanssa, kun toinen oli muuttanut uuteen kotiin ja selailussa oli vaikka ja mitä kivaa omaan kotiin. Mieli halamoi ostoksille. Minä taas halamoin ihan sitä tavallista arkea, joka muuttui keväällä. Voisi olla ja mennä. Saisi mennä viipeltää tuntematta minkäälaista huonoa omaatuntoa, että ollaan liikkeellä. Vielä ei työnantaja ole tehnyt uusia kehotuksia liikkumisen suhteen. Keväällä oli toive koti, työ, kauppa.

Syyskuun ajan työtä on ollut paljon. Ihan tajuttoman kiireiset viikot jää taakse. Ei ole tossu kunnolla maata koskettanut, mutta toivon, että tilanne hiukan rauhoittuu ja saan tehdä jatkumona tuota työtä, eikä loppuvuodesta osu kohdalleni lomautuksia, eikä irtisanomisia. Ajat ovat aika ahdistavia, eikä voi oikein ennustaa miten tämä korona tulee vaikuttamaan niin eurooppaan, kuin omiin töihimme.

Yritän purkaa ahdistusta mukaviin asioihin, kuten neuleisiin, joita tehdessäni saan vilkkauteni rauhoittumaan. Olen miettinyt aloittavani lukemaan jotain, mutta en kuulkaas ole tarttunut yhteenkään luettavaan kirjaan sen jälkeen, kun sain viimeisen tentin tehtyä. En vain jaksa keskittyä vieläkään. Aasinsillalta toiseen, haluaisin ripset. Tytär kyllä laittaisi, mutta ei se niitä perässä juostessani laita!

Syystyöt ovat vielä vaiheessa. Olen taas ostanut paljon sipuleita maahan polkaistavaksi. Sitä ennen on kukkamaiden muokkauksia, rikkakasvien poistoa, haravointia ja kasvihuoneen tyhjennys. Tosin, kasvarilla on vielä tulossa satoa niin paljon, että sitä ei tyhjennetä vielä vähään aikaan. Huoneeseen ei ole asennettu vielä lisälämmitintä, kun ulkona ollaan plussan puolella. Tomaatit on niin paljon parempia, kun voivat kasvaa kypsiksi omalla kasvupaikallaan, ei keittiön pöydällä.

Ulos on suunniteltu lisävalaistusta, niin valotolpilla, kuin kausivaloilla. Miähen sähkäriveli käy jonain päivänä tekemässä ensinnä muutoksia johdotuksiin ja sit minä alan vetämään ledijohtoja pitkin ja poikin. Illat pimenee jo kahdeksan jälkeen, vaikka aurinko paistaisi kesälämpöä pitkin päivää. Lämpimillä ilmoilla on himpan mukavampi kieputella johtoja, kun näppylät ei jäädy! Teimme kaupat valotolpista, mutta niiden toimitus kestää tovin. Eli tälläkin saaralla asia etenee.

Ensi vuoden avoimet puutarhat ajankohta on jo julkaistu. Se on nyt niin aikaisin kesäkuun puolella, että me emme välttis osallistu. Jos kevät viipyilee, mitä meillä on nähtävää? Nurmikko. Muutenkin talven ja kevään ajaksi suunnitellut vapaa-ajantyöt kuormittavat meitä varmasti vielä vuoden päässäkin. Seurataan vuoden kulkua, talven kestoa ja uuden kasvukauden heräämistä.

Miljan oma puu, Kuntalan luumu on tuottanut tänä vuonnakin satoa ihan mielettömästi. Luumuja tulee käytyä syömässä aina pihalla ollessa. Ne ovat hyviä välipalana. En ole vielä leikannut alaoksiakaan pois, vaikka verkko niitä vähän ahdistaa. Puulla on kaksinkertainen suoja. Oma runkoverkko ja mansikkamaan ympärillä oleva.