keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Lusikanvarresta

Tämän syksyn kaikki suuret messutapahtumat on peruttu! Syksy tulee tuntumaan pitkältä ilman tapahtumia, kun kevätkin oli pelkkää odotusta kaikkien rajoitusten purkamisesta. Nyt maltti on valttia ja odotellaan, että epidemia ei pidä meitä otteessaan ikuisesti. Tämä päivitys on kierrätyksestä, pienyrittäjän työllistämisestä ja ihanuuksista, joista saan itse paljon iloa.
Olen ihaillut monilla eri messuilla koruja, jotka on tehty hopealusikoista. Pidän erilaisuudesta ja olen etsinyt monien eri korujen joukosta juurikin nämä korvakorut ja sormuksen, joissa on itseäni viehättävä kuvio. Silmät kiiluen, harakka kun olen, on tullut messuilla ja tapahtumissa  katsottua mitä ihanuuksia on myynnissä.
Jostain kirkkaalta taivaalta putosi ajatus, jonka "myin" heti miähelle. Kun meillä on sitä, tätä ja tota. Kaikkia vähän, mutta ei mitään konaisuutta näissä hopioissa, että jos teettäisin pikkubimuille sormukset vanhoista paimenpoikalusikoista. Pääsimme käymään Tampereen Street Food Fiesta-tapahtumassa, jossa Jaana Hirvonen otti useamman lusikan työn alle ja valmisti alla näkyvät tuotteet. Nuo ensimmäisen kuvan tuotteet on myös Jaana Hirvosen valmistamat.

Miähen vanhemmat olivat saaneet lusikan monena vuotena hyvälaatuisesta maidon tuottamisesta Valiolle. Osa näistä lusikoista katosi mystisesti, meillä on ollut vain neljä.
Kuva ladattu netistä


Sain heti nähdä minkälainen sormus olisi valmiina, kun tekijällä oli käytössään juurikin tästä paimenpojasta tehty sormus käytössään. Tyttöjen sormuksiin jätettiin kohokuvio näkyviin sormuksen ulkopuolelle. 
Kierresormuksessa on pieni 6 mm hopeapallo. Neljäs sormus tehtiin minulle. Siinä ei ole lainkaan kuviota, ainoastaan teksti sisäpuolella, Maito-Pirkka. Hopeapallo on 8 mm. Sormusta pystyy hiukan muokkaamaan käsin, jos se on liian suuri tai pieni.
Olen kertonut lasten vanhemmille, että tytöt tulevat saamaan nämä jossain vaiheessa. Sitä ennen ne pysyvät ilmalta ja lialta suojattuna suljetussa muovipussissa. Näin nämä lusikat tulevat muistona isoisovanhempien työskentelystä maatalouden parissa. Minulla anopin ja apen aherruksesta.
Teetin myös rannekorun ruusulusikoista. Ketjun pituutta voi säätää lenkkien avulla. Ketjun päässä on myös hopeapallo.
Korvakorut kielolusikoista. Toinen kielolusikka valmistajan omasta lusikanvarresta.
Ja kaulariipus lusikkapesästä ja löydetystä korvakorusta, nahkanauhalla. Käsikoru, korvakorut ja kaulariipus on tehty isäntädin peruista.
Pientä yrittäjää voi työllistää ja teettää monenlaisia töitä ilman, että ollaan lähikontaktissa. Sain tehdä noudon viikon kuluttua, eli valmistus oli todella nopeaa.


7 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Korut ei enää kauniimpia voi olla. Voi miten viehättävät kielokorut ja rannekorukin on upea. Hieno idea teettää tyttösilekinmuistosormukset. Jäikö sulle enää lusikoita,jos syntyis vieläkin tyttöjä:)

Saija kirjoitti...

Ihana idea nuo sormukset, niitä ei taida tulla muita vastaan. Kauniita ovat muutkin korut. Täytyypä katsoa lusikoita sillä silmällä :)

Liisa kirjoitti...

Kauniita !
Taito nähdä lusikan varsi koruna;).upeat!

Sartsa kirjoitti...

Kaunis tapa kierrättää ja siirtää tuleville sukupolville vanhat kauniit esineet.

TeSa kirjoitti...

Kiitos kaikille. Lusikoita jäi vielä vähän, mutta ei paimenpoikaa. Niitä löytynee huhuilemalla, jos tyttösiä syntyy.

KristiinaS kirjoitti...

Kauniita koruja muistoineen.

TeSa kirjoitti...

On kyllä.