Oma puu

Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss´on sepposen seljällään,
suu pieni ja hampaaton
Se naurua on!

Suu pieni, mikä sua naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill´on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat,
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa.


Naurua
~A. Hellaakoski~

Ennen juhlaväen saapumista kokoonnuimme omalla väellä pihalle, leikkimökin taakse, katsomaan, kun humu istutti oman puun Miljalle.

Ostimme puun miähen kanssa jo ennen tytön nimiäisiä, että olisimme voineet tehdä tämän istutuksen äitienpäivänä. Koska porukka hajaantui tytön isän työvuoron myötä omille teilleen, tehtiin suunnitelmaan muutos, että Santerin juhlissa ollaan kaikki koolla.

Valitsimme kotimaisen maatiaiskannan, Kuntalan Luumun, joka on punahedelmäinen ja myöhäinen lajike.
Lajikke on itsepölytteinen, kylmänkestävä ja satoisia nimenomaan kotipuutarhaan sopiva ja se menestyy vyöhykkeillä I-III.

Meillä on hyvin tuulinen piha-alue, suojaa ei löydy lämpimältä puolen kuin talon edustalta, päädyimme lämpimään rinteeseen. Tuulesta huolimatta.
Puu on tuettu hyvin juhlien jälkeen, juurtuminen voi alkaa. Suositeltavaa onkin, että hedelmäpuut istutetaan aikaisin keväällä ehtiäkseen juurtua hyvin kesän aikana.

Tästä on puusta riittää satoa moneen suuhun, jos ei ristihuulet ennätä ensinnä.

Venlan oma puu, ruusumanteli, selvisi ainakin yhden talven yli. Kukintavaihe on jo ohi.