maanantai 6. kesäkuuta 2016

Koneistaja

 Viikonloppuna on juhlittu valmistuneita, opintojensa päättäneitä, ylioppilaita ja kesäloman alkua.
Ilmat tosin muuttui, varsin kesäisiksi, kylmäksi, kun tuuli pisti parastaan ja lämpötila laski puoleen siitä mihin viikolla oltiin päästy.
Köksän kannalta oli hyvä asia, että ilma viileni. Tarjottavat pysyivät kuosissaan ja keittiössä ei tarvinnut paahtua.
Saimme juhlalle aiheen, kun nuorimmainen valmistui tiistaina ammattikoulusta.
 Juhlavalmistelut oli aloitettu jo viikolla ja lapsukaiset auttoivat, kun omilta menoiltaan ennättivät.
Sunnuntaina ei liiemmin ennätetty istuksimaan, vaan touhuttiin koti järjestykseen, viimeisteltiin kakut ja sulatettiin pakasteet. Kahvikupit järjestykseen ja sitten lahjottiin valmistunut nuori.
Tyttären perhe oli ollut jo kaksi yötä luonamme, mutta virallinen juhlapäivän halaus tuli sunnuntaina.
 Sisko ja sen veli.
Klo 14 aikoihin lipuivat loput kutsutut ja näin kahvipöytäänkin oli nostettu useamman sortin tarjottavat.
Lauantaina miäs teki vävyn kanssa kahden sortin voileipäkakut, kun minä oli töissä. Koristelin kakut ennen tarjoilua.
Kuivakakun ja Britantortun leivoin ennen töihin lähtöä. Tytär täytti Britan ja miniä koristeli sunnuntaina.
Suklainen juustohyytelökakku valmistui töiden jälkeen. Maukkaat jauhelihapasteijat ja euralaiset olin leiponut valmiiksi pakasteeseen.
Pullan, suklaakeksit ja karjalanpiirakat ostin kaupasta.
Tarjoilu oli simppeli ja helppo noutaa. Ajatuksella, että ensimmäinen kupillinen tarjotaan, loput saa ottaa omatoimisesti. Näin minäkin pääsen irtaantumaan hetkeksi keittiöstä vieraiden joukkoon.
Kirjekuorista voi päätellä, että muistamiset olivat litteässä muodossa.
Puuhellan päältä sai käydä täyttämässä lasinsa koneistajan vahvalla muljulla, jonka miäs pohjusti lauantaina ja terästi sunnuntaina.
Alaikäisille ja autoilijoille oli tarjolla perusmuljua.

Juhlissa pitää olla kamera aina kädenulottuvilla. Niin näissäkin.
Olen halunnut, että perhe, omat lapsemme ovat kanssamme yhteiskuvassa aika ajoin. Jokaisen lapsen rippijuhlassa on otettu perhekuva ulkona, joka on sittemmin kehystetty ja laitettu kuvagalleriaan eteisen seinälle. Vuosien aikana olen joutunut takarivistä eturiviin =D
Vanhemman pojan perhe.
Tyttären perhe.
Nuorimmainen tyttöystävän kanssa.
Sausan veljekset
Kahdesta on tullut monta. 
Tällä porukalla kokoonnumme usein ja tässä on meidän ilo ja onni.
Nuorin kiittää kaikkia osallistuneita, minä myös.
Anne-Mari Westin sanoin

Rakas Tulevaisuus,

 Emme ole vielä tavanneet, mutta 
viime aikoina olen huomannut 
ajattelevani sinua jatkuvasti. 
Vaikka unelmissani tiedän 
sinusta kaiken, on jännittävää
nähdä millainen olet 
todellisuudessa! Vaikka
loppujen lopuksi, sillä
ei ole väliä. Tiedän, että
meidät on luotu toisillemme.

Laukut on pakattu, Vanha Elämä 
hyvästelty, ja olen valmis lähtöön - pian tapaamme.

Terveisin 
Minä



6 kommenttia:

Minna Tuomisto kirjoitti...

Ihana blogikirjoitus. Perhe on tärkein!

Morgaise kirjoitti...

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Onnea teidän koko pesueelle! Mahtavaa, että pidätte yhtä.
Oikea Dallas vai Dynastia ;-D

ma-te kirjoitti...

Onnea valmistuneelle, sekä koko perhelle ♥

KristiinaS kirjoitti...

Ihanat juhlat taas ollu. Kivat nuo perhepotretit. Ihan tuli tippa silmään kun on niin mukavan näköistä oloa ja eloa.

TeSa kirjoitti...

Kaunis kiitos teille kaikille. Olemme lähinnä sirkus, joka elää äänekkäästi ja luovasti =D