Suvi suloinen

Ollaan vaan ihan hetki paikoillaan ja ihaillaan kättemme jälkiä. Ei ole pakko suorittaa, mutta ääneen voi sanoa, että olemme saaneet tehtyä kivan ympäristön olla ja asua. 

Koskaan ei ole valmista, mutta siinä se salaisuus piileekin. Mitä me seuraavaksi tehtäis? Viikonloppuna tehtiin niin pitkät päivät, että alkuviikosta olemme vain huilanneet. Aurinkoiset, jopa helteiset ilmat ihan pakottavat puuhailemaan ulkona. 

On tiettyjä kohtia, jossa on pysähdyttävä toistamiseen. Ei ihailemaan vaan tekemään. Vuohenputki on vitsaus, josta ei vaan pääse eroon. Hetkittäin näyttää hyvältä, mutta toisesta kulmasta katsottuna, siellä se taas on. 

Jos joku teistä nauttii tuoreesta kolmiolehdestä, tervetuloa poimimaan! Muille tässä pari vinkkiä, miten sen saa pysymään hetken poissa silmistä. Tänä vuonna tämän perkaamisesta ei tule loppua, vaikka teemme mitä.

Onneksi on paljon ilonaiheita miksi tätä jaksaa jatkaa. Kukkivat ilahduttavat jokainen omalla kasvutavalla. 

Liiallisen kasvutavan omaavat revitään surutta pois, eikä anneta levitä liikaa. Jakamista voi tehdä osalle kasveja, mutta ei ole kiva, että kaikkialla leviää samat kasvustot.

Kaunis ja sievä pikkusydän on helppo reunuskasvi.

Taivas varjele, miten siellä tuulee!

Myrskynhän se lykkäsi pihamaalle, kun keinu rojahti toistamiseen. Nyt sen runko hajosi niin reippaanlaisesti, että ei tästä enää keinua saada ilman uutta puukuormaa.

Kannoin luhdista löhöilyistuimet tilalle. Maisemointi jatkuu ilman turhia katkoja, jos, kun, ehkä se keinu penkiksi vielä muuntautuisi.

Tilasin syksyllä esim. Kukkatarhureilta sipulit kukkapenkkiin ja nyt niitä on alkanut näkymään. Huomaan, että osa sipuleista ei ole tullut laisinkaan näkyviin, osa on kuivunut kevään aikana. Jospa sipuli on kuitenkin säästynyt, eikä kelvannut esim.myyrille niin ensi keväänä voi tulla lisää kukintoja.

Näissä on upea sävy ja mikä kerrannaisuus!

Terhi