Tuoksuvaa kauneutta

Tänä keväänä päätin jälleen, että olen hyvin, hyvin maltillinen kukkien oston suhteen. Ja mielestäni olen siinä jälleen onnistunut erittäin hyvin kaikkien kukkakauppiaiden harmiksi. Kun olin puutarhalla töissä, kului kaudessa helposti yli 400 € ostoksiini. Kotiin tuomiset kulkivat näppärästi mukana ja huomaamattani tein työpäivän jälkeen vielä toisen työpäivän kotona, kun hoitaa ne kasvit piti kotonakin. Olin ihan hölmö näin toimiessani, mutta kun kaikki kauniit jutut vain kantautuivat mukanani. 

Nyt olen jo vuosien ajan ostanut keväällä aikaisin myyntiintulevia rimpsureunaisia orvokkeja, joita joutuu hiukan etsimään löytääkseen ne. Ja voisi sanoa, että nämä riittää, mutta on meillä hiukan kesäkukkia pitkin poikin kuitenkin.

Sekaan mahtuu aina pala hempeyttä ja puhdistavaa raikkautta, valkoista, jota löytyy kasvarilta. 

Tänä kesänä otin mosaiikkiruukut käyttöön. Nämä pysyvät hyvin pystyssä maitolaiturin ohi tuulettavien isojen koneiden.

Kun haluat helpon ja koko kesän kestävän kesäkukan, on se orvokki. Jos kukanvarret venähtävät liian pitkiksi, katkaise varsi maljakkoon. Ei mene kauaa, kun uusi kasvusto nostaa jo päätään. 

 Kun lähden töihin, nypin siemenkotia, kun tulen töistä, nypin siemenkotia. Miäs tai sade hoitaa kastelun.

Siinä ne tönöttää, maitolaiturilla.

Mistä lie johtu, että meillä kukkii kaikki aiempaa myöhemmin tai ei laisinkaan? Syksy oli märkä, talvella puuttui lumisuoja, kevät oli pitkä ja kuiva. Tai joku muu syy. 

Olin jo vähän huolissani, kun syreenien kukinta ei alkanut. Näin monessa pihassa upeat kasvustot kukkia täynnä ja meillä jurotettiin. 

Kun sitten vesisadealue tuli ylle, aukesi kukinnot. Ainakin osa.

Mutta sitten puuttui pölyttäjät. Mihin ne ovat hävinneet? Tuuliset päivät ovat jatkuneet tähän asti. Kuka siinä nyt vastatuuleen kirmaa, kun ei tuuli tyynny laisinkaan.

Kesäiset päivät, syreenin tuoksu ja sinisenä hohtava taivas.

Etualalla kasvaa nuokkusyreeni, takana unkarinsyreeni. 

Ja sitten tämä! Valkoinen syreeni, joka muodostuu kolmesta kasvupisteestä. Tässä on makea, ihanan viettelevä tuoksu. Tämä on lähinnä pönttömehiläisiä, jotka lentävät ihan ees ja taas kukkaan ja pönttöön =)

Välillä tuntuu, että kasvaako meillä nämä puut ja pensaat, kun itse niitä katselee. Mutta kyllä ne kasvaa ja hyvin kasvaakin. Ei tästäkään enää lävitse sujahdeta, vaan kierretään ja kaarretaan koneilla ja kärryillä.

Valkoinen pikkusydän.

Sienimaljat

Joissakin kohtaa pihaa pystyn sietämään karkulaisia. Näiden unikoiden rento kasvutyyli ja näyttävä kukinto ovat yksinään niin huikaisevan kauniit, että en ole niitä siirtänyt lajitovereidensa joukkoon. 

Kukinnot kestävät harmillisen lyhyen aikaa, mutta ne saavat sen kaiken huomion osakseen, mitä voivat saada paikassa, jossa mikään ei varasta niiden kauneutta.

Terhi