torstai 4. maaliskuuta 2010

Lappua lapun viereen


















Virkattuun peittoon on kulunut jo reilu kilo lankaa.
Purkasin yhden paidantekeleeni lisälangoiksi. Siinähän ei kauaa mennyt kun melko valmiin kaarrokepaidan vedin langoiksi.
Purettua lankaa en alkanut sen enempää kastelemaan, virkkailen kiharasta langastani valkoisia ja vihreitä lappusia sen kun ehdin ja työ etenee mukavasti. On muuten ensimmäinen peitto näillä pienillä lappusilla, isoon peittoon virkkasin yhden ISOn palan joskus aiemmin.
Työlläni alkaa olla jo kokoa aika mukavasti, mutta haluan tehdä tästä vielä suuremman.
Ainakin teen ne langat loppuun, jotka olen varannut koriin työni viereen.
Työssä ei tule mitään viimeisteltävää, virkkaan lapun kiinni viimeisellä kerroksella ja päättelen loppulangan heti.Peiton päälle on kipattu uusi kasa lankoja. Nämä ovat tytsin joululahja meiltä vanhemmilta. Lupaus tehdä iso neulepeitto ja sen mallikin on tainnut löytyä, lopultakin.
Taidan ottaa tämän työn viikonloppuna matkatyökseni, pojan kiekkosarjassa on tulossa yksi pitkänmatkan peli.
Ja nyt takaisin koukuttelemaan,

7 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Huh, on sulla taas urakka tiedossa, siis uusi peitto. Värit siihen on kauniit.

Heleena kirjoitti...

Peitosta tulee upea! Hyvin yhteensopivat ja harmooniset värit!

Unknown kirjoitti...

voi mahoton sun kanssas, nöyränä nostaa hattua sun ahkeruudelle. Hih, allekirjoittanut törmäsi vastikään vuosia sitten aloitettuun isoäidinneliö projektiinsa... hym... niistä ei taitaisi tulla edes tyynynpäällistä ;) Ai niin meinas unohtua, kauniit värit peitossa.

Äipän touhut kirjoitti...

Täälläkin valmistuu peitoa. Nätit ovat värit.

Eija kirjoitti...

Kivat värit peitossasi... ja on se hyvä, ettei varastot lankojen osalta lopu kesken.... ;D

Susu kirjoitti...

Kaunista tulossa. Ihanan harmooniset värit.
Kadehdin kärsivällisyyttäsi - multa ei varmaan tuollainen peitto syntyis edes kymmenessä vuodessa!

TeSa kirjoitti...

Ei lanka lopu, ei.
Sitä löytyy joka paikasta, ilman sitä ei ole elämää...

Olen jo vuosien ajan pyrkinyt tekemään vain yhtä työtä kerralla, ja aika hyvin siinä tavoitteessani pysynytkin. Niin ne työt valmistuu, aikanaan ja itsellä on hyvä mieli, ettei tämäkään jäänyt keskeneräiseksi.