sunnuntai 18. elokuuta 2019

Pajuneliö

 No nyt on tehotytöillä mummin tekemät peitot, kun sain lopultakin valmiiksi Vanessan oman peiton. Venlalle tuli aikoinaan tehtyä useampi peitto, joita sitten Vanessa vauva-aikoinaan  käytti. Siksi en halunnut kuormittaa nuorten kotia liialla materiaalilla.
 Kyllä minua silti monesti on harmittanut, kun juurikin tämä nuorin on jäänyt kaiken kiireeni jalkoihin. Tiesin jo tytön syntymän aikoihin, että omatuntoni soimaa, kun olen niin vähän läsnä. Kerroin sen jo silloin tyttärelle. On kuitenkin ollut hienoa, että Vanessa ei ujostele, juoksee nähdessään heti syliin ja höpöttelee omiaan.
 Pidemmän aikaa mielessäni oli, että haluan tehdä Vanessalle samanlaisen Pajuneliöpeiton, kuin sisarelleen. Tsekkasin aiemmasta päivityksestä värit ja ostin langat vuodenvaihteen lanka-alesta.
Ensimmäistäkään lappua en ennättänyt aloittamaan ennen kevättä, kun matkasimme Saimaalle. Matkakässynä aloittamani laput minun oli tarkoitus virkata loppuun kesälomamatkalla samaan paikkaan, mutta ei sekään aika vielä riittänyt.
 Peiton kokoaminen otti oman aikansa, samoin kaikkien lankojen päättelyt. Otin aikataulukseni teen, kun ehdin. Tyttöjen käydessä kerroin Vanulle, että teen hälle oman peiton. Voi sitä tytön riemua, kun hän otti pienen peitonpalan ylleen ja kävi sanomassa vaarille, että mummi tekee hälle peiton. On kiva ilahduttaa, kun tykätään.
 Valmiin peiton reunaan virkkasin vielä ks, sekä pylväskerroksia. Valmiin peiton mitoiksi tuli 1,4 x 1, 4 m. 
Lanka on Svate Fåret Tilda, jota kului himpan yli kilon verran. Sain yhden virkkuukoukunkin poikki. Hyvä muovinen koukku, joka ei kestänyt ihan koko peittoon.
 Käsitöiden merkitys on muuttunut vuosien aikana ja niiden tekeminen on minulle aina yhtä rakas harrastus. Olen monen monituista kertaa miettinyt näiden päivitysteni tekemistä ja lukijoiden osallisuutta. Tänä aikana, kun olen näitä kuvannut ja kirjoittanut itselleni muistiin ja teille nähtäväksi, olen ollut pätkätyöläinen, sinkoillut sinne tänne töideni perässä ja aina jossain välissä ehtinyt jotain saamaan valmiiksikin asti. Bloggailuni alkoi 2007, eli kesällä tuli jo 12.vuosi täyteen käsityörikasta elämää blogistaniassa. Ja nythän oli niin, että sain pitää ensimmäisen yhtämittaisen kesäloman miähen kanssa 12-vuoteen. Joka täyttyi kesän lämmöstä, matkoista ja pihatöistä.
Työt tulee jatkossakin viemään ison osan päivistäni. Olen iloinnut täyttyvistä iltakursseista, lasiharrastukset jatkuvat. Valmiiden töideni päivitystahti ei tule tästä vilkastumaan, mutta ihan kaikesta muusta aion kirjoittaa ja kuvata edelleen.

2 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Hempeä peitto tyttöselle. Ompelukoneestakin katkeaa välillä neula, niin miksei virkkaajaltakin voi katketa koukku. :)
Anna tulla vaan lisää juttuja meidän iloksi :) Miäkii oon alottanu ekan blogin vuonna 2007.

TeSa kirjoitti...

Välillä se koukku on hukassakin...lisää päivityksiä tulossa viikolla 😊