Kiveäkään ei jätetty kääntämättä

 "Se joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei koskaan vanhene"

[Franz Kafka]

 Näkymä ei ole liiemmin kaunis, mutta kaunista ollaan tekemässä. Uusi vaihe päällä, kun kaikki kevään kalenteriin merkityt pakolliset työt tuli valmiiksi. Olipa listalla mittaa.
Tässä olisi tietysti pitänyt olla ennen kuvat, mutta nyt on nyt. Kaikessa hässäkässä olen alkanut unohtaa kuvaamisen.

 Takapihan kiveykseltä poistettiin viime kesänä suikeroalppi, joka valtasi ihan kaiken. Kiveys oli vaarallinen kulkea, kun polut olivat aivan piilossa. 
Tänä keväänä alkoi suorastaan ärsyttämään kaikki tässä kohtaan ja ihan spontaanisti pyysin saada apua kiveyksen siivoamiseen.
Nuorimmainen ei liiemmin tykkää pihatöistä, mutta nyt sillä niin väliä. Miähen leikkaukseen menossa oleva jalka, samoin minun rikkoni, eivät liiemmin pyytele anteeksi. 
Piankos me kolmistaan kerättiin kivet, nuorimmainen kantoi.

 Suuri laakahavu sai lähdön toisaalle ja rikkakasvit lensivät kaaressa komppariin.

 Takapiha näyttää rujolta, mutta parempaa kohti ollaan menossa.

 Saniaisten voimakas kasvu nähtäneen toisalla, mutta ei niin runsaana tässä kohtaa. 
Täytyy kyllä sanoa, että ulkoilu on jäätävää ihan kelle vaan, mutta omalla kohdallani huomaan, että minulle se tuottaa ihan kangistumista.
Työni lämpöisessä kasvihuoneesssa, jatkuvassa kuumuudessa tuo niin suuren lämpötilaeron, kun puuhailen pihamaalla. Hrrr!

Tuli yö ja suuret tähdet, ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellä hän oli kotona.

Tove Jansson