Pähkinänsärkijä

Lähestyvä joulu näkyy kodissamme jo niin monin eri tavoin. Itsenäisyyspäivää ennen ei kuusta ole tuotu, mutta sinä samaisena päivänä se pirttiin tuotiin. Joka vuosi sama kysymys, mihin se asetetaan? Nythän sillä ei sinänsä ole mitään väliä, kun ei ota itseensä uuninlämmöstä, ei valonpuutteesta, ei hoitamattomuudesta. Monta kertaa olen ollut kumartamassa kuuselle, mutta viime tipassa nostan kastelukannun pois!

Kun miäs kantoi kuusen pirttiin, olin jo raivannut tilan. Kuusen kolme osaa on helppo säilyttää sitä varten ostetussa pussissa hyvin suojattuna. Ensinnä nostettiin esiin vain alin osa, koska virittely junaradan kanssa oli paljon helpompi tehdä, kuin nostaa kaiken aikaa suurta painavaa kuusta radan tieltä pois. Joulumaan ratakiskoja jäi juurikin sen verran, että saimme melkoisella näppäryystestillä junakiskon kiertämään kuusta. Olen viikon aikana tuupannut sekä kiskoja, että kuusta paremmalle kohdalle, ettei kumpainenkaan jää kulkuväylälle. Lapset on tsekanneet netistä paikkoja mistä voisin löytää hiukan erilaisen veturin, kuin muilla radoilla puksuttaa. Testasimme yhden veturin ajossa, että junaradan mutkat olivat ok. En mitenkään haluaisi kontata emännänkaapin alta harjanvarren kanssa karkulaista kiinni.

 Pyyhin pölyt rummun pinnasta ja siirsin Pähkinänsäkijä-hahmot rummun eteen. Minä luulen, että meidän kuusi koristeineen on nyt tänä vuonna tässä. Ei koristeita, eikä latvatähteä.

Meillä on tähtiä, pieni joulukylä ja valmistumassa on vielä suuri. Kuusi ja valontuike on nyt ihan hyvä perinteinen koriste. Hiukan olen joutunut miähelle selittämään miksi näin, mutta katseltuaan kuusta viikon ajan, on hyväksynyt päätökseni.

Koti koristautuu, keittiönpöytä kuorruttuu milloin milläkin projektilla. Siinä sitä jouluiloa riittää joulukuun jokaiselle päivälle,