tiistai 16. lokakuuta 2018

Projektina emännänkaappi

Emännänkaappien tunnettavuus on vuosikymmenien aikana selviö varmasti kaikille. 1920-30 luvulta tai sitä aiemminkin valmistuneet kaapit on tehty koivuvanerista. Kevyt ja siro kaapinmalli, joka on mahtunut pientäkin pirttiä somistamaan.
Nykyään kaappi on hyvin haluttua tavaraa ja niitä ostetaan pitkienkin matkojen päästä. Osa kaapeista on vielä alkuperäisessä kuosissaan, osa on saanut ylleen jo useamman värikerroksen.
Meidän kaappi näytti tältä, kun syyskuun alun lauantai-iltana selasin jälleen kerran tori.fi ja keräsin kaikki lähialueen ja vähän kauempaakin tarjolla olevat kaapit yhteen nippuun. Laitoin jokaiselle valitulle viestin ja monen monituisen viestin jälkeen jäi kolme kaappia, joista valitsin kaikkein vähiten entisöidyn kaapin. Muissa oli sentään väri päällä, tässä näin mahdollisuuden.
Kaapista oli jo hiottu alkuperäinen väri pois ja osa pinnoista maalattu valkoisella kalkkimaalilla. Miäs teki töitä kaapin kanssa useamman illan. Ensinnä käsittelyyn pääsi kaapin yläosa, josta maali ei meinannut irrota millään.
Pienet vetolaatikot maalattiin useamman kerran ohuin kerroksin.
Maalauskertojen välissä piti odotella kuivumista. Sillä välin ehti tehdä muutakin, esim.käydä oikeissa töissä.
Puuvaha, sama kuin keittiön pöydässä ja tuoleissa on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Vahassa on himmeä pinta ja miellyttävä tuntu.
Kaapin alaosan kanssa oli tupajumi tehnyt töitä joskus menneisyydessä.
Miäs tarkasti, ettei kukaan liikkunut puun pinnoilla, sahasi uuden jalan ja tapitti puutapeilla puuttuvan osan kohdilleen.
Kittiä korjauskohtaan,
kuivumisaika,
hionta
ja puuvahaa pintaan.
Työhuoneeni on yhteinen askartelutila, joka mukautuu tarpeen mukaan maalaamoksikin.
Alakaapin välihylly oli jossain vaiheessa väsynyt, joten se päätettiin vaihtaa uudeksi mäntypuulevystä.
Vihdoin koitti ilta, kun kaappi kannettiin pirttiin. Tuskin laskin aikaa, mutta kyllä siihen 5 viikkoa kului.
Maltoin katsella kaappia yhden illan tyhjiltään ja voi kuinka tästä tykkään!
Sujuvasti astiat järjestyivät hyllyille, serviisit pieniin laatikoihin. Makrametyöni nostettiin seinälle ja kirppiskokoelmasta valitut messinkiset lampunjalat sähköistettiin.
Nykyään myydään niin kivoja hehkulamppuja, ettei niitä kannata piilottaa varjostimen alle. Kolmas lampunjalka odottaa vielä omaa hehkuaan.
Asettelin Taalainmaan hevoset kulkemaan jonossa. Pienen oranssin hevosen ostin kesällä Visbyn matkaltamme.
Vielä on mahdollisuus osallistua kirjan arvontaan,

10 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Voi miten kiva kaapista tulikaan! Aikaahan kunnostuksessa kuluu mutta on kyllä lopputulos sen arvoinen:)

KristiinaS kirjoitti...

Hieno on nyt ja kun sulla on kauniita koristeita siinä niin ei paremmasta väliä. Mulla on kans ollut tuo kaappi. Se oli vihreä ja jotain koristemaalaksia. JA Tupajumi siinäkin töitään teki! Yhdessä pikkulaatikossa oli usein sahanpurukeko:)

Sartsa kirjoitti...

Jihuu! Meilläkin on tommonen! En tienny, että se on emännänkaappi. Se on jääny meille talon edelliseltä omistajalta ja kulkenu sen jälkeen vuosien saatossa meiän äitille ja takas. Äippä maalas sen.
Te teitte ison rempan kaapin kanssa, puuosien vaihtoa ja kaikkea. Kyllä näköjään kannatti. Upea tuli!

Sarin kotona kirjoitti...

Wau!
Kaapista tuli tosi hieno!
Mukavaa viikon jatkoa!

Liisa kirjoitti...

Hieno kaappi!
Valtavan ison ja hyvän työn teitte!,niinkuin kannattaakin .
..muistoja -60 luvulta...
Mukavaa loppuviikkoa!

TeSa kirjoitti...

Kiitos kaikille!

liisan kotona kirjoitti...

Oi onpa upea lopputulos kaapillesi. Minullakin on tuollainen, tosin alaosa ja yläosa ovat erillään.

Saija kirjoitti...

Ihanaakin ihanapmi kaappi!!! Kova työ mutta todellakin kannatti. Nuo sähköistetyt jalat on hauska idea.

TeSa kirjoitti...

Kiitos myös teille. Kaappi on kyllä niin ihana, kuin tähän paikkaan tehty. Ja lampunjalat, niissä palaa aina valot.

Seija kirjoitti...

Hei, uoea tuli kaapistasi!! Etsin ostaakseni emännän kaappia täältä kotopuolesta. Saisinko käyttää sun valokuvaa ostoilmoituksessani?