Projektina emännänkaappi

Emännänkaappien tunnettavuus on vuosikymmenien aikana selviö varmasti kaikille. 1920-30 luvulta tai sitä aiemminkin valmistuneet kaapit on tehty koivuvanerista. Kevyt ja siro kaapinmalli, joka on mahtunut pientäkin pirttiä somistamaan.
Nykyään kaappi on hyvin haluttua tavaraa ja niitä ostetaan pitkienkin matkojen päästä. Osa kaapeista on vielä alkuperäisessä kuosissaan, osa on saanut ylleen jo useamman värikerroksen.

Meidän kaappi näytti tältä, kun syyskuun alun lauantai-iltana selasin jälleen kerran tori.fi ja keräsin kaikki lähialueen ja vähän kauempaakin tarjolla olevat kaapit yhteen nippuun. Laitoin jokaiselle valitulle viestin ja monen monituisen viestin jälkeen jäi kolme kaappia, joista valitsin kaikkein vähiten entisöidyn kaapin. Muissa oli sentään väri päällä, tässä näin mahdollisuuden.

Kaapista oli jo hiottu alkuperäinen väri pois ja osa pinnoista maalattu valkoisella kalkkimaalilla. Miäs teki töitä kaapin kanssa useamman illan. Ensinnä käsittelyyn pääsi kaapin yläosa, josta maali ei meinannut irrota millään.

Pienet vetolaatikot maalattiin useamman kerran ohuin kerroksin.

Maalauskertojen välissä piti odotella kuivumista. Sillä välin ehti tehdä muutakin, esim.käydä oikeissa töissä.

Puuvaha, sama kuin keittiön pöydässä ja tuoleissa on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Vahassa on himmeä pinta ja miellyttävä tuntu.

Kaapin alaosan kanssa oli tupajumi tehnyt töitä joskus menneisyydessä.

Miäs tarkasti, ettei kukaan liikkunut puun pinnoilla, sahasi uuden jalan ja tapitti puutapeilla puuttuvan osan kohdilleen.

Kittiä korjauskohtaan,

kuivumisaika,

hionta

ja puuvahaa pintaan.

Työhuoneeni on yhteinen askartelutila, joka mukautuu tarpeen mukaan maalaamoksikin.

Alakaapin välihylly oli jossain vaiheessa väsynyt, joten se päätettiin vaihtaa uudeksi mäntypuulevystä.

Vihdoin koitti ilta, kun kaappi kannettiin pirttiin. Tuskin laskin aikaa, mutta kyllä siihen 5 viikkoa kului.

Maltoin katsella kaappia yhden illan tyhjiltään ja voi kuinka tästä tykkään!

Sujuvasti astiat järjestyivät hyllyille, serviisit pieniin laatikoihin. Makrametyöni nostettiin seinälle ja kirppiskokoelmasta valitut messinkiset lampunjalat sähköistettiin.

Nykyään myydään niin kivoja hehkulamppuja, ettei niitä kannata piilottaa varjostimen alle. Kolmas lampunjalka odottaa vielä omaa hehkuaan.

Asettelin Taalainmaan hevoset kulkemaan jonossa. Pienen oranssin hevosen ostin kesällä Visbyn matkaltamme.

Vielä on mahdollisuus osallistua kirjan arvontaan,