Lelumarkkinat

Jollain tavalla kaipaan näin syksyn alkaessa levollista viikonloppua työviikon päätteeksi, mutta minkäs sille voi, kun on levoton luonne ja taas on mentävä!
Sunnuntaina järjestettiin ensimmäisen kerran Wanhan ajan lelumarkkinat Hämeenlinnassa. Ja missä siellä? VPK:n talolla!

Voisin kertoa tarinan, jos toisenkin, miten suuresti tämä talo vaikutti minuun ja nuoruuteni vuosiin asuessamme hämppälinnassa. Olinhan vaikutuksille altis nuori nainen. Vielä en ollut käynyt rippikoulua, kun ensimmäisen kerran kuljin tästä kujasta rakennuksen takapihalle. Matka kotoa ei ollut pitkä, vain linja-autoaseman verran. 
Olin jännittynyt, mutta rohkea luonteeni ei antanut sen tulla näkyviin. Aloitin vpk:n toiminnan ollessani 9 - vuotias. Halusin ehdottomasti jatkaa harrastustani uudella paikkakunnalla ja siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus. 
Vietin monta iltaa ja viikonlopun tanssit mukavassa porukassa. Harjoitusten ja erilaisten leirien, kilpailuiden ja yhteistoiminnan kautta sain elämääni paljon sisältöä ja uusia kavereita.
Valitsin opintonikin sitä silmälläpitäen, että palokunnan toiminta liittyy siihen merkittävästi, mutta miäs tuli mukaan kuvioihin ollessani 17 ja nämä asuinsijat jäivät.
Jatkoin harrasteeni parissa vielä uudessa ympäristössäkin ollen nuorisotyönjohtajana muutaman vuoden. Oi aikoja, oi muistoja.

Siksipä halusin päästä sunnuntaina katsomaan vanhaan taloon miltä siellä nyt näyttää. Pieneltä. 
Miten ihmeessä tila on pienentynyt silmissäni? Muistan monet tanssit, joita sunnuntai-iltaisin vpk:n väki järkkäsi. Naiset kahviossa, nuoret narikassa ja miehet järkkäreinä. Oli kiva käydä katsomassa miten tila taipuu markkinahumuun.

Sain samalla käynnillä tehtyä myös ostoksia nukkekotia varten. Tarjolla oli kaikkea ihanuutta, itse tehtyjä aarteita ja markkinahumua.

Ostoksia varten varasin hyvän tukevan kannellisen rasian, jota auoin niin kauan kuin tuotteita siihen mahtui. Sitten tuli mitta täyteen.
Ostosten teko oli sujuvaa, kun minä keräsin ja miäs kulki perässäni ja maksoi. Minun pussistani.
Tämä herätti hilpeyttä muissa.

 Pyrin tekemään harkittuja ostoksia.

 Kappalemäärä oli kuitenkin melkoinen, kun tyhjensin rasian.

 Värimaailma pysyi melko hillittynä.

 Poikkeuksena pirtsakka kastelukannu.

 Kakku ja korsetti, ainakin väreiltään stemmaa.

 Nukenvaunut oli ylisöpöt. Löylykauhan ostin Wetterhoffin talossa sijainneesta koruliikkeestä, joka oli auki tänä sunnuntaina. Sieltä löytyi muutakin kivaa nukkikseen sopivaa.

 Pieni jakkara ja vieläkin pienemmät napit.

 Luuta, matto ja sisustustikkaat ostin lähikaupan askarteluosastolta.

 "Emalipata" ja purkki kirppislöytöjä.

 Vaaleanpunaiset puput Sinelli.

Markkinahumun jälkeen poikkesimme vielä Suomen kasarmilla. Kasarmin kirppis sai koukutettua minut viikolla julkaisemallaan kuvalla pienestä kaapista, jonka kävin ostamassa. Varsin hillityt ja mukavat ostokset kyydissämme jatkoimme pikaisesti matkaamme tyttären luo, jolle ilmoitimme tulostamme vasta melkein ulko-ovella.