Ovi jota tuijotan

 Ympäri mennään ja kohta taas kohdataan. Kaikki alkoi eteisestä ja sinne on palattu monta kertaa uudestaan. Joka kerta ohikulkiessaan tuntee kuinka ilma virtaa tyhjyydessä ja katto kohoaa korkeuksiin. Valkaistut pinnat niin katossa, kuin ovissa ovat tilan parasta antia, josta osaan nauttia. Tyhjyys ei tarkoita minimalismia, vaan seiniä täyttävien kaappien poistoa, joiden siirrosta olen niin tyytyväinen. Pystyimme luopumaan materiasta, jota vuosien aikana on kerääntynyt kaappeihin marinoitumaan.

 Ovi jota tuijotan on vessassa. Siinä sitä istuessaan tulee tuijottaneeksi ovea vuodesta toiseen. Mikä riemu olikaan, kun ovi palautui muutaman päivän ulkoilukäynnin jälkeen paikoilleen, mutta se näky, että siinä oli uusi väri pinnassa!
Vessaremontista on aikaa jo muutama vuosi. Vain lattia ja ovi jäi entiselleen. Näin sitä huomaa, että koko ajan meillä puuhaillaan, vaikka tuntuu ettei mitään valmistu =)

 Näkymä keittiöstä eteiseen on kapea, käytävämäinen. Kun taas peilin kautta kuvattuna, eteinen aukeaa väljäksi tilaksi.

 Keskustelimme miähen kanssa, jos remppaa olisi nopeuttanut ja käynyt ostamassa kaikki uudet ovet ja karmit. Torppasin ajatuksen alkuunsa. Meillä on alkuperäiset umpipuuovet, joissa kolhut näkyy ja ne pystyy paikkaamaan. Uusien vastaavien ovien ostamiseen tässä rempassa ei ollut järkeä, kun vanhoista ovista sai hiomalla ja maalamalla yhtä kauniin pinnan. Tosin siinä meni aikaa paljon. 

 Eteisestä aukeaa viisi ovea, joista jokaisen pinnat maalattiin molemmin puolin kolme kertaa ja aina yhden kerran kuivuminen kesti vähintään 16 tuntia. Miäs eteni ovi ja karmit kerrallaan. Kahden kuukauden ajan aina jokin ovi on ollut työhuoneella pötköllään. Tällä välin on edetty muihin huoneisiin ja taas palattu eteiseen.

 Eteisen tapettia ei vaihdettu, pidän siitä edelleen. Maalattujen pintojen myötä vaihtoon meni kaikki listat, niin katto-, kuin jalkalistat.
Halusin suuren peilin, josta heijastuu näkymä monesta suunnasta. Vaakataossa se pidentää eteisen kapeikkoa entisestään pidemmäksi.

 Kolmen vaatekaapin tilalle tuupattiin vanha klahvilipasto. Sillä on oma kolo, josta se pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tiffanyvalaisimet saavat olla näillä sijoillaan, ihan jäädäkseen.

 Seinän värisävy näkyy hyvin, purkkaa. Naisellinen ja kaunis. Luin jostain kuvalehdestä juurikin, että vaaleanpunainen ja vihreän sävyt alkavat nostaa päätään pitkän harmaa-valko-mustakauden jälkeen. Sopii minulle.

 Hellehattuni sopii sisustukseen =)

 Valokuvia, eikä muitakaan tauluja ole vielä kiinnitetty seiniin. Pientä säätöä ja vaihtelunhalua, eikä näin ollen ole kuin perhekuvat palanneet omalle paikalleen.

 Viime vuoden lopussa tuunattu penkki on ollut koko kesän säilytyskaluste. Sen päälle on ollut helppo jättää kaikki käsistään ja siitä on löytänyt vaihtovaatteensa kiireisiin aamuihin. Mennään sitten pärrällä tai autolla, eri lookki ajoneuvon mukaan.

 Peilin kautta näkee, että katonmaalaus on vielä vaiheessa. Keittiöön edetään vähitellen, kun tilaa on saatu raivattua edeltä tyhjäksi.

 Kattoon kiinnitettiin Granitin vaijeri, johon saan ripustaa pikkupiiperöisten taideteokset ihailtavaksi.
Välillä kuvissa on näkynyt vanhat tikapuut, joita olen nyt kesän aikana käyttänyt kenkätelineenä. Tähän on tulossa muutos tuonnenpana.

 Rottinkisäilytin, kauppakassien piilo, on ollut toimiva. Lähteissään kauppakassi mukaan ja tyhjennyksen jälkeen takaisin kannen alle.
Huomaa, vasemmalla pilkottaa harmaa muovi.

 Pääsisäänkäynti on suljettu tänään siellä aloitetun pintaremontin vuoksi. Ole hyvä ja käytä muita sisäänkäyntejä.

 Viikolla kuvattua. Myöhään jonain iltana tuolta ne tuli ja tonne ne meni.

 Neljä konetta lensivät tontin yli huristellen. Maalla ehtii kiinnittämään huomiota näihin yksittäisiin nähtävyyksiin, kun mistään ei kuulu muuta ääntä.

 Mahtoivatko laskeutua Jämille, vai palasivatko Pirkkalaan?

 Seuraavan helteisen, paahtavan, läkähdyttävän, sikakuuman + 31', illan auringonlasku oli kuin tulimeri!