Honkkeli jänis!

 Puutarhassa kukkii ja tuoksuu!
Kesä on ihan tässä ja nyt, kun pionit kukkivat, sadetta on saatu välillä ja lämpötilat kiipivät yli 20'.

 Massiiviset ja rehevät kukinnot eivät kuulu tähän kesään, mutta lämpö ja aurinko jäävät kyllä muistiin. Tasapaino ei ole mennyt kohdilleen, mikä toiselle on hyvä, ei sovi kaikille.

 Kaipaan silti näyttävyyttä, kun tiedän mihin nämä kaunottaret voivatkaan kasvussaan yltää. Mahipontisen suurta ilottelua ja tuulessa huojuntaa.
Nyt vain murto-osa juurakoista yltävät puoleen entisestään ja osa vain vihertää.

Kuun vaihtuessa heinäkuuksi, on luvassa jälleen helteitä. Nautitaan tästä ajasta.

 Suuri tatar on jaksanut sinnitellä kuivalla maalla omiin mittoihinsa. Vierestä näkyy karu totuus.

 Viherrys on muuttunut rusketukseksi. Päädyn terassi- ja istutusalue on vieläkin piirtäjän pöydällä. Valkoisen paperin kammo, eikä siihen auta vaikka ottaisi väripaperin. Sama homma. Kunhan miäs jää lomalle, saattaa asia nytkähtää piirun verran eteenpäin. Tosin suunnitelmissa on paljon muuta kuin puurtamista puutarhassa.

Valmiita suunnitelmia on tehty ihan riittävästi tälle kesälle, mennään kun huvittaa ja tehdään kun ehditään. 
Ihan parasta onkin ollut vapaa-ajan käyttö.

Toukokuussa kuvaamani jänönen on kasvanut isoksi ja viihtyy edelleen pihamaallamme. Olen pari kertaa meinannut astua sen päälle, kun pyrähtelee puskista ja pensaista mitään sanomatta jalkoihini. Aika honkkeli!
Vielä mä sen kattilan täytän vedellä ja laitan rosmariinia hautumaan...

Nautin suunnattomasti näistä kestävistä vanhanajan perennoista, jotka kukkivat vuodesta toiseen. Ne puskevat nokkansa kohti korkeuksia ja ilahduttavat helppoudellaan ja vaatimattomuudellaan.

Villiviinikin yltää vuosi toisensa jälkeen aina edellistä vuotta korkeammalle. Tämän syysväri on vertaansa vailla. Raudoitusverkko on hyvä tuki kasvustolle.

Laukkojen kukinta jäi tosi vähäiselle, vaikka istutin niitä syksyllä ennätysmäärän. En tiedä tykkäävätkö myyrät tästä, mutta jokin hävitti sipulit.

Malva kuuluu lempiperennoihini. Kestävä ja pitkään kukkiva vaaleanpunainen perenna jakautuu minne sattuu. Sen uusia alkuja löytyy milloin mistäkin.

Loput kuvat ovatkin takapihan kukkamaalta. Osa pioneista on jo ohittanut kukinnan, osassa on iloksemme vielä paljon nuppuja. 
Tänä kesänä ei pioneja tarvinnut tukea laisinkaan. Parille puskalle täytyy löytää sopiva istutuskolo = 2 uuden taimen sääntö / vuosi!

Jasmike huumaa tuoksullaan. Minulla on kahdessa eri kukkamaassa iso puska, joita voi käydä nuuhkuttamassa.

Kukinnon loppuvaiheessakin on oma viehätyksensä. Olemme ostaneet jo kesäkauden lannoitteet, josta saa antaa kaikelle kasvustolle suositusten mukaan.

Tyllimäiset hattarat, ihastuttavat kerroksittain kukkivat ovat enemmän mieleeni, kuin yksinkertaiset. Seuraava sade karistaa nämäkin maahan.

Katselin näitä kuvia. Näistä saisi kivan valokuvatapetin, jos olisi hyvä kamera millä saa tarkennusta tarpeeksi.

Kesäisen kaunista heinäkuuta juuri sinulle!