lauantai 27. elokuuta 2022

Nyt pysyy!

Kolmas viimeisteltävä kivipinta on kasvarin nurkalla, jossa on kontattu ennenkin. Muutama vuosi sitten tehtiin molemmat päädyt ja jo silloin tiesimme, että pitkän syrjän kiveys olisi ollut ihan mahdottomuus saada tehtyä siinä aikataulussa joka oli. Tuolloin nälkä kasvoi syödessä ja ideat oli valmiina. Mutta eihän ne ideat mihinkään karkaa, ne jalostuu. 
Tässä vaiheessa oltiin heinäkuussa
Lomaviikkojen puolivälissä nytkähti tämäkin aimo harppauksen eteenpäin ja pääsimme jatkamaan. 
Työkalua, juomaa, kimpsua ja kampetta oli kannettu tarjolle. Kiviä kärrättiin kottareilla ja traktorin avulla talon takaseinän vierestä.
Pehmeän hiekkapatjan alla on suodatinkangas. Kivet on lyöty hiekkaan ja kasvarin reunoille on etsitty suuria kiviä. Niiden taakse on laitettu rikkonaisia nurmenrajauskiviä suojaamaan kasvarin lecaharkot. 
Myös tähän aseteltiin osa katkenneista rajauskivistä. Helle paahtoi täysillä, eikä paarmat jättäneet meitä rauhaan. Varoimme pudottelemasta viinimarjoja ja sitä varten nostimme harjateräskaarille monta oksaa päädyn pensaasta pois työskentelyalueelta. 
Kerätyt kivet ja moneskohan kärrätty hiekkakuorma. 
Maitorattaissa kuljetimme vanhoja raparperilaattoja joista muutama nostettiin puutarhasta vähän kauempaa. Osa laatoista oli jo aiemmin kasvarin seinustan vieressä odottamassa uutta polkua.
Kun kivet oli kaikki paikoillaan jäi työ odottamaan. Välillä piti poimia mustikat.
Sen jälkeen lähdimme lomamatkalle
Matkan jälkeen ajoimme lisää kiviä tontille, se selkiää tämän tekstin lopussa. 
Sitten olikin jo viinimarjojen vuoro. 
Kaikkea ei kahden pysty heti tekemään, joten ehdotin miähelle, että otetaan noi mukulat takaisin kotiin pariksi vuodeksi, että saamme niistä lapsityövoimaa 😐
Viime viikolla rankkojen sateiden edellä ehdimme tehdä työn loppuun. Miäs harjasi osan hiekasta pois ja teki kottikärryyn hiekasta ja sementistä seoksen, joka harjattiin kivien väliin. 
Tällä saamme kivet pysymään koloissaan ja pinnat siistittyä helpommin.
Kottarit valmiina ajoon. Molemmille omat.
Kivien erilaiset pinnat ja muodot on mietitty huolella. 
Kaikki nämäkin ovat olleet jossain aiemmin käytössä. Takapihan terassinreunalta kerätty tänä kesänä ja lisää irroteltiin sitä mukaan, kun tarvittiin.
Nythän se jo näyttää siltä, miten sen aikoinaan näin. Nurmi pois, ei täydy ajaa ahtaissa koloissa.
Hiekkainen sementtiseos kasteltiin heti. 
Aamun hämärissä ennen töihin lähtöä kasteltiin uudestaan ja vesisade hoiti lopun kastelun.
Valmis pinta näyttää tosi kivalta. Pinta kestää kävellä ja halutessaan siihen voi vielä lisätä vähän sementtiä sateen alle.
Lomamatkalle lähteissämme kävimme hyödyntämässä baukkarin pihakivitarjouksen ja lupasimme matkan jälkeen tehdä noudon. Myymälähenkilöstöllä oli hyvin aikaa tehdä keräily. Näiden kivien paino oli n.2 000  kg ja ne haettiin kahdella eri ajolla naapurin trailerilla. 

Sen jälkeen alkoi hikinen puurtaminen, kun saimme hakea n.30 neliötä pihakiveä kerrostalon pihasta. Kivet oli nostettu kauhalla puun alle ja osa kivistä oli rikki. Valintaa, ladontaa kärryyn, kuorman purkua kotona ja taas takaisin. Laskimme, että kahden päivän kantamisen jälkeen kädet oli kuin apinalla, ei kun 5 000 kg nostot ees ja taas oli hyvää käsijumppaa. Valmiit kuormalavat siirrettiin aina sivuun ja valmiita  lavallisia kertyi useampi odottamaan uusia pihaprojekteja. 


4 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Huh-huh mitä hommaa:) mutta hienoa jälkeä syntyy:)

Puikoillanikin kirjoitti...

Onnittelut. Iso urakka, mutta kyllähän asiantuntijat osaavat.

KristiinaS kirjoitti...

Jo vain tuossa on ollut puuhaa, tai siis ihan oikeaa raskasta työtä. Hyvä kun osaatte itse tehdä kaikkea tällaista. Pihapiirinne on kyll Hämeen hienoin!

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ❤