torstai 4. elokuuta 2022

Ni lomalla!

 Vuokatti, täältä tullaan! Lomaviikon odottaminen on joskus ihan mahdottoman vaikeaa. Pitää tehdä niin monta hommaa ennen lähtöä, että työt tuntuvat vyöryvän päälle. En halua tulla sekaiseen kotiin, vaan kaikki on oltava paikoillaan, siistittynä ja just eikä melkein. Se, että saimme marjat pakkaseen oli minusta niin kiva asia. Ei täydy hötkyillä niidenkään kanssa. Lomafiilis on huikea ja aurinko paistaa ja lämmittää. 

Pysähdymme ajon aikana muutamiin tärppipaikkoihin jaloittelemaan. Jyväskylässä syömme, kevennän lankakauppiaan lankakoreja alelangoista ja vietämme herkkuhetken auringonvarjon alla.
Tällä kertaa skippaamme karkkitehtaan, koska en syö karkkia kesälomalla. No joo, sorruin kyllä paristi. 
Skippaamme myös kukkalandian, vähän väsy olo. Matkalta tuli kyllä muutama uusi ihastus mukaan. 
Ihailen aina Katinkullan julkisia istutuksia, joita on paljon ja ne on todella näyttäviä. En ollut tehnyt vielä viikko ilmottautumista, kun kuvailin jo kaikkea kaunista. 

Yksi päivä menee pelkästään ajamiseen kaikkine jaloittelutaukoineen ja asettuen paikoilleen. Ruokaostokset hoituu alueen kaupoissa, johon suuntasimme ennen kuin auto ehti jäähtyä. Aamupalalle on saatava jotain.
Heti seuraavana aamuna suuntaamme kohti Kajaania. Olen jälleen RC-Collectionin alennusmyynnissä ja löydän juurikin sen viimeisen edullisen anorakin, jota olin menossa ostamaan. 
Kiertelemme kaupunkia ja ostamme mansikoita 30 €/5 kg hintaan. Näistä riittää pitkälle viikkoon lisuketta ja välipalaa.
Koska loma, emme tee ruokaa, vaan ostamme puolivalmiina ja suhaamme paikasta toiseen. Ruuanlaitto lomalla loppui miähen tapaturmaan. Nautimme hetkestä, eikä kenenkään pidä jäädä hellan ääreen.
Miten paljon erilaista tekemistä mahtuukaan yhteen päivään?
Tukka tuulessa heiluen käymme tutustumassa ympäristöön. Turistina sitä mennä huidellaan, eikä eksytä mihinkään.
Tiestöt ovat päällystettyjä, ihan uuttakin pintaa löytyy. Hahmotamme, että jos tuossa takana on koulu, niin tämähän on luonnikas jatke lähes samassa pihapiirissä.
Käytössämme on kaksi pyörää / huoneisto. Ne on numeroitu niin, että emme erehdy muiden pyöriä käyttämään. 
Odotan tätä lomaviikkoa, koska täällä ei täydy suorittaa yhtään mitään. Voin vain olla. Jos ei jakseta, otetaan välikuolema, kerran otettiin. Jos halutaan lähteä johonkin, mennään. Mutta ei niin, että olisi pakko lähteä. 
Aurinkoiset päivät houkutteli jälleen liikkeelle. Ajelimme ohi talvimökin ja nautimme vedenpinnan kimmellyksestä.
Tämä alue on todella kaunis talvella paksussa lumipeitteessä ja pimeän ajan valaistuksessa.
Alueen siisteys ja viihtyisyys tekevät vaikutuksen. Nautimme rantamaisemasta, käymättä vieläkään uimassa. Talviturkki on edelleen kastelematta. 
Viipyilemme pyöriin nojaten ja mietimme mihin suuntaan lähdemme.
Väistelemme juoksijoita ja muita liikkeellä olevia. Vaikka ei näillä teillä ole ruuhkaa, mutta vauhdikasta menoa ei voi estää.

Pystymme päättämään suunnan ja jatkamme matkaamme ihan uusille poluille.
Mennään katsoman mihin tämä tie vie. Kuljemme veden äärellä, sivuun jää Nuosjärvi.
Näissä kuvissa on suomalaisuuden parasta antia, vettä , lämpöä ja lyhyt kesä =)

Parkkeeraamme pyörät jyrkän sillankaaren päälle. Kaari on niin korkea, että minä en uskaltanut ajaa sitä alas, vaan talutin oman pyöräni. 
Kierrämme tämän pienen vesilämpäreen.
Piti käydä laiturilla, mutta sorsa oli siellä ennen minua. Jään rantaan kuvaamaan.
Koivujen taakse jää se korkea siltakaari.

Jäämme istumaan laavulle siksi aikaa, että edellisten kävijöiden savuava jälki, hiipuva nuotio, leimahtaa valkeaa ja sammuu hiljaksiin. 
Ihan en ymmärrä, miksi ei vahdita loppuun makkaravalkeita. 
Vuokattiareenalla järjestettiin ensimmäisen kerran MotorShow ja sen yhteydessä rompepäivät. Miähellä oli hakusessa minun motoon osia, ja minulla oli tietysti etsinnässä pihaan jotain uutta. 
Löysin kaksi suurehkoa sinkkisaavia, jotka vei yhden istuimen verran tilaa. Siinä ne muina sankoina kolistelivat mukanamme jokaisessa töyssyssä.
Kävimme myös tutustumassa alueen viinintuottajaan, kun myymälä oli auki muutamana päivänä viikossa. Teimme taas uusia aluelöytöjä ja olimme ihan, ahaa, kun singahdimme isommalle tielle jostain pikkutieltä. 
Matkailu avartaa. 
Vuokattiareenan pihasta kuvattuna Vuokatinvaara ja hyppytorni, jonka lähellä kävimme kuvaamassa vielä ennen lähtöä.
Illan rusotus enteili sadetta, mutta ei seuraava päivä ollutkaan vielä kovin sateinen. 
Lomalla pitää olla mielekästä tekemistä ja sen tiedätte mitä minulla oli mukana. Siinä on kasassa muutama työ, joiden viimeistelyn teen kotona ja kolmannen ehdin aloittaa juuri ennen kotimatkaa. 
Tämän päivän olin itsekseni neuloen ja kuunnellen äänikirjaa aina lounasaikaan asti, kun miäs lähti katsomaan vanhat autot ja pärrät. Sai kulkea yksinään, jäädä juttelemaan ja ihailemaan jokaista konetta ilman, että puhisin joko mennään. 
En kerää kateellisia katseita, mutta olihan tämäkin hyvää! Haapalan pienpanimon ruokalista on aina niin herkullista luettavaa, että pitää tavata se hyvissä ajoin, mikä annos on oikeasti päästävä nauttimaan. Muutama "tilauspullo" ja omat tuliaiset tuli hommattua samalla. Meillä alkoi asunnon ruokapöytä alkoholisoitumaan, kun pullot olivat rivissä odottamassa kotiinlähtöä.
Ruokaillessa ollessamme alkoi vesisade, eikä siitä ollut tulla loppua. Mitäs me sitten tehtäisiin? Miähen takana häämöttää kylpylä? Kävellen vai pyörillä?
Kävellen. Kamppeet kassiin ja lämpöisiin vesiin lutraamaan. Voi miten nautinnollista oli lillua poreissa ja saada jumeja auki. Toisella on niska jumissa ja minä takakireä 😅
Takareidet ja pohkeet huutaa aina hoosiannaa, vaikka venyn ja vetryn. Ei se vesihierontakaan ihan kivutonta ole, kun on muutenkin kosketusarat pohkeet, mutta naisellisen äänettömästi jalka kohti pistävää vesisuihkua ja hyytelönä pois altaalta.
Viikon aikana kävimme kolmasti kylpylässä. Miäs olisi mennyt varmasti vielä neljännenkin kerran, mutta minä aloin olla ihan syyhynä kuivan ihoni kanssa, enkä suostunut lutraamaan yhtään enempää.
Vesisade piirteli renkaitaan lätäköiden pintaan seuraavat kaksi päivää. Sekään ei haitannut menoa, kun taas suunnittelimme mitä nyt tehtäisiin. Eikä meidän täytynyt tehdä yhtään mitään, mutta kyllä me pyöräilemässä käytiin, jos jääkaappi vaati täydennystä. Tai poikkesimme Sotkamoon, niihin tuttuihin asiointipisteisiin, joissa oli hyvät tarjonnat, mukavat tutut ja paikalliset jutut. 
Miten olisi, jos lähdettäis keilaamaan? No, mene varamaan rata, mutta älä sitten ota sitä heti aamusta. 
Iltapäivä, klo 15, hohtokeilaus. Änkeen sohvalta hyvästä asennosta neuleideni alta. 
Joo, mennään. Käsituki paikoilleen, miäs laittaa tuet jalkoihinsa. 
Höntsäillään vähän. Hitto, ei se ole koskaan höntsää, vaan ihan hiki päässä pusketaan keilapalloa.
Pikku paikkuuta ja uusi sarja käyntiin.
Tunnin aikana teemme ihan hyvän tuloksen ja nälkä kasvaa. Rata vartaan seuraavaksi päiväksi uudestaan, melkein aamusta. 
Pääsemme aloittamaan tyhjässä keilaamossa, tai oli siinä vieressä yksi pariskunta, mutta keskitymme omaan suorittamiseen. 
Miähellä on 15 kg pallo, minulla 9 kg. 
Pallo pyörii ja tulosta syntyy. Varattiin tunnin rata, mutta piankos se toinenkin tunti menee. 
Kahden tunnin aikana taso heittelee yllättävän paljon. Tarkkuus paranee ja keilaa kaatuu. 
Keväällä kaaduttu olkavarsi ei kyllä tykännyt jälkimmäisestä tunnista, mutta tuli kokeiltua kuitenkin kunnon rasitus loman aikana. Niin kuin en muuten sitä rasittaisi 😏
Tulos oli ihan hyvä, näin kun puolen vuoden välein käymme radalla. Viereiseltä radalta miäs oli kuullut sanottavan, että noi taitaa käydä useinkin.
Keilaamo on ihan asuntomme lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Golfharjulla golffareilla on ollut vilskettä koko viikon.
Näihin kesäisiin tuttuihin käyntikohteisiin on liitetty myös Sotkamon taimisto. Olin jo keväällä tehnyt yhden taimivarauksen ja oli aika käydä lunastamassa tilauksensa. Samalla ajollahan saan monta muutakin täydennystä tehtyä ja itselle ihan uusia perennoja. 

Perhostarhurin kukissa on kokoa ja näköä. 





Saimme taas tehdä kierroksen näytepuutarhassa ja kävimme katsomassa myös maatiaisdaaliat. 
Omat ostokset odottaa istuttamista, etsin luonnikkaan kasvupaikan odottaen perhosten ja mesipistiäisten saapuvan meidänkin pihaan.
Sunnuntai olikin viikon vilkkain liikehdintäpäivä. Kävimme vain asunnolla ja taas lähdimme. 
Vuokatinvaaralla oli maankaivuutyöt käynnissä, eli ei menty arkena katsomaan, ettei häiritty työtä. Muutenhan käymme joka kerta ottamassa muutaman räpsyn täälläkin.
Paljon materiaalia oli vielä upotettevana maahan. 
En saanut tehtyä mitään uutta neuletta kuvattavaksi, niin pidimme villapaitojen tuuletuspäivän. Oman Puunvuosi paidan neuloin viime vuonna ja se kuvattiin tasan vuosi sitten samaisena päivänä. 
Miähen paita.
Maisemat on kuvankauniit
Laskettelurinne on kesällä kuivakka.
Oletko huomannut kuinka havupuiden kärjet ovat ruskistuneet? Kainuussa tämän huomasi selvästi, kun ajelimme pitkin poikin. Meillä on vastaavasti haavat ihan ruskeina. 
Suopursuruoste on vaaraton, mutta se on hyvin näkyvää. 
Nappikukkia on rinteessä ja kerään niitä pienen kimpun. 
Jaloittelemme, mutta emme jatka työmaan kohdalle. 
Hissituolit odottavat uutta kautta.
Loma on tehnyt tehtävänsä, olo on pirteä ja ideoita pulpahtelee. On ihana saada viettää lomansa näissä maisemissa nauttien hyvästä ruuasta ja joutilaisuudesta. Lähdemme molemmat mielellämme juurikin näihin maisemiin etsimään tasapainoa ja rauhaa. 
Molemmilla työ on hyvin hektistä, fyysistä ja syke nousee huippuunsa. Täällä emme voi tehdä kotitöitä, emmekä puhu työtöistä. Olemme paljon yhdessä niin kotona, töissä, kuin lomalla, mutta on ollut pakko tehdä ero vapaan ja työn väliin. 
Nyt kun olemme käyneet jo useamman kerran samassa paikassa, ei sinkoilla sinne tänne, vaan etsitään aina muutama uusi kohde ja voimme viipyillä näissä tunnelmissa kauankin.
Tälle lomamatkalle suunnittelimme muutaman uuden käyntikohteen lisää, mutta sää ei oikein suosinut, joten ne jää sitten tulevaan. Lähiseutumatkailuun on monta eri suuntaa, mutta kun kaikki osuu loppuviikkoon, pitää tehdä valintoja. 
Voi turjake sentään, kuinka vaikeaa on ottaa selfie, kun se kännykkä ei pysy näpeissä! Maisema ei ole vaaterissa juurikaan koskaan =)
Koska ilma viileni n.10' oli villapaidoille jo käyttöä. Ruokakaupan kassa silmäili ja kehui kauniit paitamme. Miäs sanoi, ettei nämä ole ainoat 😂

Hyppyrin alla
💕
Kotimatkalla poikkesimme vielä Pohjois-Karjalassa ja - Savossa.
Tästä tulossa vielä päivitys

4 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Olipas niin paljon tapahatumia ja asioita että luulin teidän olleen kuukauden reissussa;) Kivoja juttuja ja juuri noin pitää lomaa viettää!!:)

Puikoillanikin kirjoitti...

Teillä on ollut kiva ja monipuolinen loma. Kyllä ovat muuten mansikat olleet halpoja tänä vuonna. Aiemmilta vuosilta muistan paljon korkeampia hintoja. Varmaan maistuivat.

Kruunuvuokko kirjoitti...

No olipa kivoja lomapäivän juttuja ja hienoja kuvia.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, että tykkäsit!