Lasisydän

 Edellisessä päivityksessä näkyi lasisydän, jonka tein keväällä. Olen ehtinyt tekemään tosi vähän käsitöitä, kun pihakausi vie kaiken vapaa-ajan. Luovuustilani ei ole parhain kaiken kaaoksen keskellä, enkä aina ota edes käsityötä käteeni, jos olo on levoton. En nauti jatkuvasta tekemisestä. Lasi on vihonviimeinen mihin kosken väsyneenä. Saatan kyllä käydä siivoamassa työhuoneen ja siinä on jo tarpeeksi. Tänä kesänä työhuone on kokenut melkoisen muutoksen, kun jo keväällä aloitin tyhjentämään järjestelmällisesti pois kaiken sen mitä ei kukaan halua. Voi miten meille tulikaan tilaa! Nyt olen vain ihmetellyt tyhjyyttä ja nauttinut tilasta, jossa mahtuu kulkemaan.

Lasisydän sain innostuksen silpuista, joita jää aina sulatustöistä. Kevään kurssien jälkeen olin ihan innoissani, että nyt polkaisen oman pajan käyntiin, mutta aina se jää sellaiseksi pienten savujen tuprutteluksi, eikä synny mitään suuren suurta. Tässä on ollut pohjalla sydän, jota aioin käyttää nuorten joululahjoihin, mutta pian jo tajusin, ettei nämä toimisi ajatusta pidemmälle. En kuitenkaan laittanut piirroksia piiloon, vaan keräsin silppuja ja asetuin uunin viereen kippoineni.

Kun olin saanut tarpeeksi kerroksia, palat balanssiin ja kertaalleen sulatetut nugetit, eli puolihelmet, kukkien keskustoihin, laitoin sormet ristiin ja toivoin, että kaikki palat pysyvät paikoillaan. Ja pysyihän ne! Uunissa kaikki on mahdollista ja jos jokin on viimetipan homma, niin se nyt ei ainakaan tule onnistumaan. Jostain syystä työ jäi päivittämättä, vaikka kuvasin se kasvarissa keväällä orvokkien aikaan. 

Vielä orvokit kukkii, vaikka elokuu on lopussa. Tosin istutin kukat maahan kesällä ja siellä ne vallan villiintyivät kukkimaan. 

Kaikkea kivaa olisi mielessä, mutta kulkekoon energiani enemmänkin kurssilaisten ohjaamiseen ja opettamiseen. Jotain pientä voin aina välillä käydä tekemässä oman työpöytäni ääressä.