Punaista

 Punaista vai sinistä? Ehdottomasti punaista, en ole laisinkaan sinisen ystävä, enkä edes teeskentele, että on olemassa jokin hyvä sinisen sävy, mutta omistan sinisiä asioita joiden kanssa elämä on ihan balanssissa.  Minusta värien kanssa puljaaminen on ihan parasta. Teen sitten suunnitelmaa ulos, sisälle, vaatekaappiin, neuleeseen, lasitöihin, askarteluun, ihan mihin vaan, tulee ensinnä väri kokonaisuuteen ja sitten aletaan etsimään väriin sävyä. Kylmä vai lämmin, keltaiseen vai siniseen taittuva. Värikartta luonnon omassa pensselissä on mahtava! Kun siihen lisätään erilaiset pistokaskasvit, olen ihan täpinöissäni, kun menen ja mutisen mitä ihanaa onkaan tarjolla.

Kerään sävyittäin, luontaisen kasvutavan, kasvin sietokyvyn ja oman tavoitetasoni mukaan kombon, jota täydennän kasvukauden aikana sieltä ja täältä. Välillä kadotan sen langanpään, jota kohti olin varmasti kulkemassa, mutta en ole kuitenkaan mennyt ihan metsään montaa kertaa.

Kerran kukkamyyjä, aina kukkamyyjä. Kävin taas täydennyskierroksella, kun viereeni tuli herrasmies, joka kyseli apujani kukkien suhteen. Minä kerroin mitä kukkahyllyssä oli jäljellä ja hetken keskustelun jälkeen hän pyysi kantamaan autoonsa kennon kukkia ja ennen kassalle menoa kysyi, olenko myyjä. No, en ole. Olin samoilla asioilla kuin hän, ostoksilla. 

Hän jatkoi keppinsä kanssa kohti kassaa ja kiitti ystävällisyydestä. Hymyilin.

Talvella selaan pinterestin, instan, kuvalehdet ja erilaiset mainokset, mitä milloinkin. Mitä tahansa kuvavirtaa, oma pää tekee töitä ja haen inspiraatoita. Minulla on kymmenittäin kädentaitokirjoja, joista en ole koskaan tehnyt mitään. Mutta niissä kaikissa on jotain kivaa. Värit, tila, tyyli ja ajankohta, jota katsomalla saatan saada sen idean. 

En kiellä, ettenkö kulkisi virtausten mukana, mutta en tietoisesti pistä kaikkea kerralla uusiksi, vaan poistan ja vähennän. Muokkaan ja modaan. Näin teen myös puutarhassa. Jokin on se juttu ja kaikkea uutta en halua. Jos pelakat viihtyy parhaiten jollain tietyllä paikalla, niin vuosikymmenien kokemuksella ne ostetaan siihen tänäkin vuonna. Se mitä niiden kanssa kulloinkin on lisukkeena, on se juttu.

Joukkoon mahtuu vielä vaikka mitä ihanuuksia, mutta niiden kysyntä saattaa olla suurta ja jään nuolemaan näppejäni. Jos vielä ensi vuonna minusta tuntuu, että harmittaa, aloitan etsinnän hyvissä ajoin ja saa omani. En jatka lausetta hinnalla millä hyvänsä, koska jokaisella on arvonsa.

Jumaltenkukka, vuorijumaltenkukka.

Kahden viime vuoden aikana korona on rajoittanut vapaata kulkemista. Oma piha on aina merkinnyt minulle paljon, sitä ei tämä vallitseva tilanne ole liiemmin muuttanut. Nyt vain olemme ehtineet panostamaan siihen kaiken vapaa-ajan, kun tapahtumat ovat edelleen tauolla. 

Toki molemmilla on muutakin pihapuuhaa, kuin nurmikon siloittelu ja kukkamaiden hoito. Kesän alku, ennen juhannusta, on kiireisintä ja sen jälkeen voimme jo molemmat suunnata enimmät energiat toisaalle. Panostaminen heti kasvukauden alussa helpottaa loppukesän puutarhurointia huomattavasti.

Viime syksynä jäi harmittamaan, että kesän pihapäivät on niin aikaisin. Ei meillä ole kukkivia, vai onko? No olisihan meillä ollut. Kolmas helleaalto pyyhkäisee juuri ylle ja saa kukkapallerot aukeamaan. Osalle kukat ei ole se tärkein juttu, vaan kokonaisuus. Miten olemme jäsennelleet asiat, kun arki pitää rullata. 

Eniten huomiota saa kasvari, ymmärrän. Sinne olen tänä kesänä laittanut lähinnä satoa tuottavia. Teen tästä tilasta oman päivityksen myöhemmin.

Martti

ja Martta.

Miten hyödyntää eläkepäiviään viettäviä puutarhassa? No, laitetaan ne töihin! Vanha konkeli, Peto, on mummulani jäämistöä. Tästäkin myöhemmin lisää.

Martan tarakalle olen laittanut orvokit kukkimaan. Ai, että. Pitsireunaiset orvokit, hempeät hempukat. Nämä pääsi venähtämään vähän liian pitkiksi, mutta katkon reilusti, kun poistan siemenkotia.

Kukkamaalla on vielä tyhjää. Tämäkin on niitä viime syksyn jälkiä, kun laitettiin etupihalle lisää valotolppia. Kaapelinjäljet peitellään betonilaatoilla, sillä samalla mallilla, jolla on kierretty pergola. Laatta rajaa kukkamaan ja nurmen, ja yhtenäistää kaksi vierekkäistä aluetta hyvin yhteen.

Akileija. Näitä olen alkanut ostamaan sieltä ja täältä. Vanhanaikainen sininen suuri akileija on anopin kasvustoa. Se leviää hyvin ja siitä löytyy alkuja vähän joka puolelta.

Kartanopioni

Viime kesänä Pionien Koti reissullamme ostin randomisti minkä tahansa pionin, joita myytiin ilman nimiä. Onnistuneesti sain alkukesän kukkijan, jonka olen istuttanutkin etupihan kukkamaan ihan etureunaan. Kolme kaunista kukkavartta ja sitähän kuvasin innoissani. Muut saman reissun pionit ovat vasta lehtivihreitä.

Tarhakellukka

Kuolanpioni

Viime kesänä otin omia siementaimia pionin juurelta ja istutin noin 10 uutta alkua etupihan kukkamaahan. Kaikki on lähtenyt hyvin kasvamaan, mutta yksikään ei kuki vielä tänä kesänä. On sitten laskettu yhdessä ja erikseen ja monta kertaa, onko kaikki ostetut ja omat taimet hengissä.

Terassihortenssia

Ukkolaukka

Keijunkukka

Kuolanpioni

Muistutuksena vielä, huomenna on Avoimet Puutarhat. Me emme ole mukana tapahtumassa tänä vuonna.