Pihjala kukki meillä tosi hyvin. Runsas kukinto ei tuo lumista talvea, mutta toivon toisin. Sataisi kunnolla lunta ja olisi valkea maa sitten aikanaan. Pihlajassa on voimakas tuoksu, mutta sekin houkuttelee pölyttäjiä luokseen. Meillä on kaksi riippapihlajaa ja useampi luonnonvarainen. Jälkimmäisistä yksi kaatui Vieno-myrskyssä aamulla tien yli, kun olimme lähdössä töihin. Moottorisaha oli helposti otettavissa, puu poikki ja pääsimme liikkeelle.
Olen kiinnostunut myös Tuurenpihlajasta, jolla on kaunis syysväri. Pitänee olla silmät auki, kun teemme puutarhakierrosta. Olen aina kiinnostunut kauniista väreistä, mutta niin olen myös kaikesta ruosteesta on se sitten käytöstä poistettu esine tai puutarhakoriste.
Viime kesänä siirsimme lamohietakirsikan kivien väliin. Hyvin on juurtunut, kun kukki näin kauniisti.
Joudun hiukan ohjaamaan kasvustoa, ettei ajaudu ihan kävelytielle.
Ruosteessa on tämäkin keinu. Ikää sillä on pian 30-vuotta. Parikeinunpuolikas, jolle on tehty uudet jalat. Omenapuun alla on kiva istuskella, kun ensin siivoaa linnunjätökset ja syksyllä pelkää omenan putoavan päähänsä =)
Aina niin tarpeellinen kastelujärjestelmä hoituu vanhoilla rautapadoilla. Liekö kuvaaja ollut hiukan vinkkelissä, kun seinäkin kaatuu? Sade pesi katolta kevään siitepölyt, siksi pata kuohuu ja pohisee.
Iltataivaan rusotus, hehkuvasta auringonvärjäämästä taivaasta saa tulenpalavia postauksia.
Sademittari, sammakko niin tärkeänä.
5 kommenttia:
Kiitos kauniista kesäkuvista. Hyvää juhannusta!
Kiitos ❤ samoin sinulle hyvää juhannusta.
Minä kaupunkiasujana toivon vähää lunta tai ainakin kohtuullista. Tuo ompelukone pisti tietysti heti silmään!!
Ne edellisen postauksen ruosteiset laukat (tai ainakin ne tulivat mieleeni) olivat aivan yli-ihanat myös!
Ei mietitä lunta nyt, nautitaan kesästä ja pintaruosteesta. Kiitos teille!
Lähetä kommentti