3 + 1

Koululaisten syyslomaviikko alkoi meillä vauhdikkaasti, kun saimme kaikki lastenlapset vieraaksemme. Oli sovittu hyvissä ajoin, että lapset jäävät juhlien jälkeen meille ja vanhemmat saavat muutaman lapsivapaan työpäivän arkeensa.

Venla kysyi kuinka monta yötä he ovat ja meille oli heti selvää, että monta! 

Harmi vaan, kun itse jouduin siirtämään syystä aiemmin sovitun lomaviikkoni viikkoa myöhemmäksi. 

Olin kuitenkin suunnitellut kivaa puuhaa jokaiselle päivälle niin, ettei aika tullut mitenkään pitkäksi. 

Nukkumisjärjestelyihin piti tehdä poikkeus ensimmäisen kerran, kun tytöt laitettiin makkariin pirtin sijaan. Minun piti hiippailla aamusta aikaisin pirtillä, jolloin tytöt olisivat heränneet todella aikaisin. Eemeli otti minun paikkani vaarin vieressä. Kiva, että kaikille löytyi nukkumajärjestely helposti. Jokainen tyttö vaihtoi petipaikkansa toisen kanssa, eli yksi yö sängyssä, toinen ja kolmas patjalla tai miten sen nyt laskeekin. 

Maanantaina oli ensimmäiseksi siivottava leikkimökki halloweeniksi, kertoi Venla. Tytöt rymysivät omia hommiaan ja Eemeli pääsi harjoittelemaan oikealla traktorilla metsäkouran kanssa. Oli se ollut totista puuhaa. 

Kun pääsin töistä, hetken huilia ja sen jälkeen siirryimme työhuoneelleni. Ohjaan opistokaudella maantai-iltaisin lasikurssia ja kun se oli tauolla viime viikon syysloman vuoksi, pidin ohjaustuokion lapsille. 

Lasten ohjaus on kivaa. Aina välillä olen miettinyt tarjoavani lapsille suunnattuja kursseja, mutta en ole päässyt ajatusta pidemmälle. 

Lapset ovat hyvin vastaanottavaisia, innostuvat helposti ja ovat hyvin ennakkoluulottomia. Ainakin nämä.

Tänään meidän on tarkoitus tehdä lasinugeteista, eli puolihelmistä, mosaiikkipintaa lasiastioihin. 

Sitä mukaan kun sain rasioita auki, jokainen sai valita oman mieltymyksen mukaan värit omaan työhönsä. 

Ensin nugetit pestään ja kuivataan hyvin. Liimamassa ottaa paremmin kiinni ja materian käsitteleminen on mukavampaa, kun se on puhdas. 

Olin valmiiksi pessyt lasipurkit joihin nugetit kiinnitetään. Kaikki sai valita oman astian, jotka olen säästänyt poltettuani kynttilän pois. Kierrätystä tämäkin. 

Eemelille vaari haki apupenkin, jonka päällä hän saattoi seistä. Istumaan ei kuulemma ehtinyt. 

Eemelin lasivalinnat.

Kun alkuvalmistelut on tehty, pääsemme aloittamaan. 

Vaari on massamestarina ja laittaa meille liimamassaa helposti otettavaksi. Saamme puulastat, joilla massaa laitetaan ja tytöille etsin kertsihansikkaita suojaamaan kädet. 

Eemeli oli valinnut itselleen neliskanttisen purkin. Minä neuvoin hiukan mittailemaan nugettien sopivuutta ja palojen väliin jätettävää tilaa, ettei palat kohtaa nurkissa tai jää kulmistaan yli.

Kun vaari laittoi Eemelin lasiastiaan massan, Eemeli nosteli nugetin kerrallaan paikoilleen ja sanoi, että on tämä raskasta =)

Työn touhussa Milja.

Tässä Vanessa.

Ja Venla. 

Ihanaa, että olemme saaneet siistittyä tämän huoneen niin, että tänne sopii. Työturvallisuutta mietin aina ja varon jättämästä lattialle mitään mihin voi kompastua. 

Myrkkykaappia minua ei ole, mutta tähän tilaan ei yhdelläkään ole asiaa ilman läsnäoloani. Ja hyvin harvoin kukaan näistä lapsista on tässä huoneessa käynytkään. 

Voi kuinka aika menikään joutuin, kun vauhtiin päästiin. Välillä piti mennä "karkkikauppaan" eli nugetteja valitsemaan. Varoitinkin, ettei kukaan laita lasihelmeä suuhunsa, kun ne ovat kuin hedelmäkarkkeja. Lasimyyjänä näistä joutui välillä pikkuihmisille varoittamaan.

Eemelin lasiastia koristautuu kerros kerrokselta. Tässä astiassa nugetit laitetaan aina toinen toisen päälle. Ei väleihin.

Värien valinta on tarkkaa puuhaa. Ihan kaikkia ei kelpuutettu, vaikka alkuunsa näytti, että kaikki käy. Osa väreistä palautui takaisin omiin rasioihinsa. Tämän ohjasin kaikkien tekemään, en siivoa kotonakaan ohjatessani kenenkään jälkiä.

Välillä hassutellaan...

Illan aikana jokainen sai tehtyä ainakin kaksi astiaa valmiiksi. 

Näistä kaikista tuli niin hienoja, persoonallisia ja omia värejä käyttäen jokaisen oma. 

Työt jäivät työhuoneeseen yöksi kuivumaan.

En aikonut tehdä itse mitään, mutta nämä levottomat kädet ehti illan aikana vielä folioimaan keskeneräisen tiffatyönkin.

Seuraavana aamuna kaikki menivät vielä tekemään yhdet astiat, kun minä olin jo lähtenyt töihin. Kyllä nyt oli paljon kotiinvietävää.

Olin ehdottanut laavulla käyntiä, makkarat oli valmiina jääkaapissa. Ihan pelkkä makkara ei kuulunut lounastarjoiluun, vaan mukaan lähti valurautapannu, keitetyt perunat ja lihapullia ja kanamunia. Tarjolla oli a'la vaarin pyttäri!

Metsän takana oleva naapurin laavu oli miehitetty, jolloin tämä porukka teki ohiajon. Soitto Miljan ja Eemelin taatalle, voiko hirvimiesten kodalle mennä. Sekin on kaikkien vapaassa käytössä ja siellä oli enemmän tilaakin istumiseen ja ruokailuun. 

Ruoka maittoi ja kun jälkkärinä oli minun karkkipussini jämät, joita etsimällä etsin, niin hyvin meni kaikki mitä tarjolla oli.

Onneksi ilmakin oli kaunis ja kuiva. Hirvikärpäsiä ei enää ollut.

Joka paikkaan saa ja pitää mennä. On luonnollista liikkumista ja kivaa tehdä se serkkuina.

Eemelikin pysyy hyvin kaikkien mukana, eikä muuten suostu päikyille. Ei. 

Iltapäiväksi pikkunaiset pyysivät päästä ajelulle. Vaari kysyi viestillä mihin me nyt mennään ja minä vinkkasin Kyröskoskelle. Kesällä asiakkaani kanssa päiväkävelyllä olen käynyt tsekkaamassa kuntoportaat, joiden juurella on paljon kivoja puuhapaikkoja. 

Venla haastoi vaarin kuntoportaisiin ja mehän lähdimme kaikki nousemaan ne. Venla voitti vaarin, mutta kaikki me ylös pääsimme.  

- Sikaraskasta, sanos Eemeli 3 v.

Hetken aikaa kiersimme portaiden yläpäässä ja minä jäin katselemaan miltä kylä näyttää tältä korkeudelta.

Lasten kanssa on kiva mennä pihaa kauemmaksi ja antaa heille uusia kokemuksia ilman avaraa rahapussia. Näille riitti jäätelöt päiväajelun ja jumppailun lisäksi.

Vaari auttoi, nosti, ohjasi ja kannusti.

Jokainen kokeili jotain laitetta tai telinettä.

Neljännen päivän jälkeen osa palautettiin kotiin, osa haettiin. Meille laskeutui hiljaisuus. Toivuin vasta perjantaina juhlien ja lastenlasten vierailusta niin, että heräsin jo puoli kuudelta, eli hyvissä ajoin virkeänä uuteen päivään. 

Osa lapsista oli niin väsynyt lähteissään, ettei seuraavana päivänä aikonut riisua yöpaitaansa koko päivänä 😅

Terhi