torstai 13. kesäkuuta 2019

Parola

Parolan asemalla järjestettiin viime lauantaina rompepäivät, johonka olin enemmän kuin innoissani lähdössä katsomaan. Ilma oli taivaallisen kaunis, aamusta jo helteisen kuuma, mutta vielä siedettävissä lämpötiloissa oltiin.
Tapahtuma alkoi kymmeneltä, mutta pitkän matkan ja vähäisten lähiparkkipaikkojen vuoksi olimme liikkeellä jo hyvissä ajoin. Emme olleet ainoat jotka tiedostivat nopeat syövät hitaat ajatuksen.
Pääsin tuohon ylimpään kuvaan, kun kiertelin tutkailemassa pöytien runsasta tarjontaa vielä hyvin rauhallisessa aamussa.
Suunnitelmissani ei ollut etsiä mitään tiettyä tuotetta, vaikkakin lista eri henkilöiden esittämiä tuotteita varten pitää tuntosarvet esillä. Nyt ei täältä tärpännyt yksikään listatuote. 
Pöydät olivat sijoiteltuina niin, että niiden ympärillä pääsi liikkumaan tosi hyvin. Tunnelma oli kiireetön ja välitön.
Jossain vaiheessa huomasin väkeä liikkuvan yhä enemmän pöytien luo, ilmeisesti kello oli jo kymmenen. Nyt oli tehtävä nopeasti päätöksiä, jos halamoi saada jotain.
Puuston suojissa oli ihanan raikas ilma. Täällä pöytien tuotteet houkuttelivat lähestymään toisenkin kerran. Pää täyttyi erilaisista ideoista, joita pienin muokkauksin toteuttaa kotona.
Suuri kranssi oli niin hempeä vaaleanpunaisin kukinnoin.
Kotiintuomisina oli verkkohäkki erilaisiin asetelmiin. Ostin laventelin tuoksumaan terassin pöydälle ja nostin tuon verkko-osan vanhan valkoisen ruukun päälle.
Bambi ja kuu-liikkeen sulkakranssi nostettiin vieraskammarin seinälle. Tämä on niin kevyt, että nuppineula pystyy kannattelemaan.
Pari ihanaa vanhaa täkkiä päikkypeitoiksi
ja suurehko peili makuuhuoneen seinälle. Peilin pinta on antiikkipintainen, himppasen ruskeaan taittava sävy, eli ei tämän edessä mitenkään tarkkaan työskentelyyn kykene. Mutta sisustuksellisesti kiva lisä, kun kaksinkertaistaa viherkasvien määrän.
Toiselle puolen sänkyä laitettiin hieman erilainen peili tasapainottamaan. Tapettikuvio ei liiemmin kaipaa mitään, mutta aina voi vaihdella, kokeilla ja tehdä pientä säätöä.
Kun pääsimme luikertelemaan ostoksinemme väljemmille vesille, suuntasimme syömään.
Vasta paistettua leipää ja tuoretta salaattia. Tällä jaksoi jatkaa seuraavaan osoitteeseen, tyttären perheen uuteen kotiin, jossa oli kaikki lapsemme perheineen, sekä muut kutsun saaneet. Tytär oli järkännyt tupperikutsut, miähet lähtivät heittämään kiakkoa.
Ajoime iltamyöhällä kotiin parin pysähdyksen taktiikalla. Tytär kyselikin viestillä, että mitä maisemareittiä olimme ajaneet, kun se kesti niin kauan ja insta täyttyi purppurapilvistä.
Helteinen jakso oli päättynyt, ukkonen ja sade jäähdytti ilman. Kotimatkalla paistoi kaunis purppurainen aurinko ja värjäsi pilvet kauniisti.


2 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Rompetori olis niin mun mieleen. Kiva reissu taas teillä!

TeSa kirjoitti...

Lähimatkailuun satsataan.