Kun voimat ei riitä!

 Hah, miten sitä ennen kammettiin kukkapuskat ylös, kun ei omat voimat riittäneet? Tiedä sitä, mutta tässä saa yksi angervo käskyä auton peräkoukkuun kiinnitetystä liinasta, jolla saatiin poistettua iso osa kasvustosta ja juurakkokin irtosi melkein.
Talven jäljiltä on aina jotain hävikkiä havaittavissa, kuten valtavan syyshortensian kuolema. Se taisi tehdä muutenkin hidasta lähtöä, mutta viime talven jälkeen sen sai nostaa kepoisasti pois paikoiltaan. Siinä samalla katsannolla tämä valtava angervo sai lähdön.

 Kun tyhjyys valtaa alaa, on uudelle alulle suuri mahdollisuus. Korkeiden tuijien väliin jää puolivarjoinen tila, johon lisättiin pienen pieni alppiruusu. Sen on pidettävä puolensa, jotta saa pitää oman kasvutilansa. Eihän taimi todellisuudessa ole mikään pieni, kunnollinen myyntitaimi, mutta suhteutettuna suurten tuijien välissä on kyllä pikkiriikkinen.

Tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä, jos ei muuten niin rikkakasvit valloittavat pinnan. Olen ostanut toisenkin alppiruusun, mutta hetken pohdinnan jälkeen en halunutkaan sitä tähän, jos/kun ne kasvavat, ei kumpainenkaan saa tarpeeksi kasvutilaa, eikä valoa. Tämän kukkamaan toiseen päätyyn tehdään tila uudelle taimelle, kun saadaan kammettua toinenkin angervo pois. Jostain syystä minua on alkaneet angervot nyppimään siinä määrin, että olen antanut lähtökäsky ihan jokaiselle vähänkään ränsistyneelle yksilölle.

Alppiruusun lajike on hyvä pitää muistissa, siis kuvallisena ja kirjallisena. En minä näiden nimiä opi millään. Luettelen varmuuden vuoksi kaiken ja kyllä välillä oikea nappaa kiinni, kun kohdalle osuu.

Etupihan pienemmällä kukkamaalla vanha alppiruusu vasta aloittelee kukintaansa, nupuista näkyy jo väriä. Näiden kauneudesta saadaan nauttia pitkän aikaa.

Kävin ostamassa muutaman taimen Grönlanninhanhikkia, Nuuk, joiden pienet tähtimäiset kukinnot ovat runsaslukuiset. Kasvuolosuhteiltaan juuri passeli puolivarjoisaan koloon alppiruusun edustalle. Puutarhamyymälöiden valikoimat ovat kyllä valtavan hyvät. Ihan kaikelle ostamalleni en pystynyt sanomaan vielä kavupaikkaa, mutta kyllä niille pläntti keksitään.

Nämä tupsahtivat maltillisesti omille paikoilleen. Lisättiin uutta multaa ja vettä. Harvemmin kastellaan toistamiseen, jos sitten paahtava helle ei kuivata maata ihan korpuksi. Oppivat juuret hakeutumaan heti alaspäin, eikä taimet jää pintajuurisiksi.

Pieni pala kerrallaan siivotaan ja siirretään kasvustoa. Osa kukkamaista vaatii toistaan enemmän läsnäoloa, osa on vielä ihan aloittamatta. Pieniä yksityiskohtia ja muutoksia on kiva suunnitella ja toteuttaa. Olen taas selannut erilaisia julkaisuja ja miettinyt miten omalla pihalla voisi tehdä erilaisia ja mielenkiintoisia kohteita.