sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Ystis ❤

Perjantaina vietettiin ystävänpäivää. Aamusta huikkailin töissä miähille hyvät ystävänpäivät ja osa kyllä hämmentyi. Ai, että. Meitä naisia ei ole tuotannon puolella kuin seitsemän ja miähiä kymmenenkertaisesti enemmän. Kaupallistamiseen en ala, eikä kenenkään pidä, riitti, että huikkaa aamun huomenet eri tavalla.
Edeltävänä aamulle olin saanut kutsun Miljan päikkyyn Tärkeän ihmisen-päivään.
Milja olisi halunnut sinne nuorimman, mutta uusi työ ja keikkahomma ei mahdollistanut käyntiä. Kun sain puhelinsoiton, en empinyt hetkeäkään. Ehdin tekemään töitä hetken ja tapahtuman jälkeen jatkoin.
Milja jo odotteli ja vajaan kahden tunnin aikana ehdimme touhuamaan vaikka mitä. Ensimmäiseksi teimme ystävänpäivärannekkeet. Tyttö pujotteli valitsemansa helmet omaan rannekkeeseensa ja kun minäkin sain tehdä itselleni oman, valitsin värit ja Milja sai pujotella vielä toisenkin nauhan. Muistoja, muistoja.
Liikuntasaliin oli tehty temppurata, jota tyttö hyödynsi tehokkaasti. Puolapuut, köysi, liukumäki ja esteet hypittyään ja pompittuaan, käytiin vielä mehulla. Sitä ennen sai koristella ystispiparit, joihin keskittyminen ja täyttäminen suoritettiin hartaudella. Milja koristeli omansa, minun, että vaarille tuliaiseksi vietävän piparin, jota huolella varjellen kuljetin päikystä töihin.
Vaatii kekseliäisyyttä ohjata ja kasvattaa lapsukaisia oppimaan, hyväksymään ja suvaitsemaan. Arvostan hoitohenkilökunnan panostamista erilaisiin tapahtumiin ja vieraiden kutsumiseen. Aamupäivän hetki oli taas avartava käynti pienen ihmisen arjessa.
Miljan hoitolelu on hyviin kuvaava omasta arjestani sen viipellyksessä. Tällä viikolla on ollut paljon ahdistusta. Hetken huilijaksot ovat tulleet tarpeeseen.
Lauantaina ajelimme katsomaan tyttären perhettä tietoisina, että tytär tulee meitä vastaan, eikä ole tavattavissa. Mutta onhan siellä nämä pienet ihanat ja heidän isänsä. Vastaanotto oli äänekäs, samaa menoa oli luvassa koko päivälle. 
Olin tehnyt joitakin hankintoja tyttären asuinpaikan lähettyviltä, joista osan he olivat jo noutaneet. Samalla ajolla saatiin tehtyä myös nouto nuorimmaiselle, eli monta asiaa hoitui yhdellä ajolla.
Tein tehotytöille muutaman paperilennokin, syöksylaskijoita kaikki tyyni, mutta kivaa oli. Eihän nuo paperilennokit taivu käsistäni lentokelpoisiksi vieläkään. Vaari sai tehtyä hyvän pikakoneen, mutta taisi olla tytöillä jo suurin into laantunut.
Leluja ei ole liikaa tarjolla ja uusia juttuja on kiva testata. Pitänee opetella netin ohjeilla muutama perusjuttu, että pääsee paperintaittelussa muutamaa taitosta edistyneemmälle tasolle.
Jokainen tyttö sai tuliaiseksi Hello Kittyn. Miljan rasian sujautin hoitoreppuun. Vanessa sai valita ensinnä omansa, olihan hänellä tammikuussa 3-v syndet. Juhlat ovat myöhemmin keväällä.
Venlalle samanlainen rasia, joista saavat vaikka Barbien tavaroille kivat säilyttimet.

6 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Ihanaa yhdessäoloa ja osallisuutta :)

TeSa kirjoitti...

Ihana osallistua, saa halailla ❤

Liisa kirjoitti...

"kolme tehotyttöä" :)

TeSa kirjoitti...

Pienet, kyllä!

Saija kirjoitti...

Jotenkin tytöt näyttävät niin isoilta. Aika vierähtää liian nopeaan. Miten kiva päiväkirja tämä blogi onkaan heille kun oppivat lukemaan tätä.

TeSa kirjoitti...

Aika kuluu kyllä jouten, tänä keväää 3, 4 ja 5 -vuotisjuhlat.