torstai 2. toukokuuta 2024

Ihan tönkkönä

Vajaa viikko sitten pääsimme aloittamaan kevättyöt pihassa. Ihan sama päivä, kuin viime vuonna ilman kalenteriseurantaa. Some muistuttaa aiempien vuosien päivitykset, joista voi aina katsella missäs sitä ollaan oltu. No, ihan pihalla. 
Maa ei ole vielä sulanut, mutta pinta kestää siistimisen ja traktorin painon. Kottikärry on välillä ihan turhake meidän tontilla, kun puhutaan tekemisestä. Olemme hyväksi havainneet, että isommat kuormat juntataan peräkärryyn ja rippeet kottariin. Osa kukkamaista on vielä koskemattomassa tilassa, joten lisää tönkköjä jalkoja liikkeelle.
Niinisalossa harjoitellaan. Hekon ääni kantautuu kauas ja olenkin ollut valmiina. Kotimme päällä on jonkinlainen suora lentoreitti ja se on kyllä huomattu vuosikymmenien aikana. On konetta, ääntä ja nähtävää.
Boeing Apache AH-64
Taivaalta pongataan paljon värejä. Tässä aamuyö 10.4.2024

Sukkien neulonta jää nyt tauolle tämän parin myötä. Olen hillonnut tätä Nallen kirjavaa raitalankaa monta vuotta. Tänä talvena päätin palauttaa loput kerät takaisin sukkalankakoriin ja käyttää ne mihin tarvitsen. 
Tein tästä langasta neulemekon, joka oli minusta hiukan....jotain. Sen käyttö jäi sovittamiseen, kaapin täytteeksi ja mietin, että steekkaan, laitan nappilistan ja otan uudelleen käyttöön neuletakkina. Sovitin neuleen ylleni ennen talvilomareissua ja voi kuinka se tuntuikaan ihanan lämpimältä. Olin säilönyt neuletta ihan liian kauan. Tämä oli todellinen matkaneule. Niin notkea, lämmin ja ihana kaveri, että se sai jäädä sinälleen ja langat tulee muuhun käyttöön.  
Lämpimät ilmat ja liiallinen auringonpaiste on saanut tarttumaan ikkuna-avaimeen. Jotain on tarvinnut tehdä, että talven roiskeet ja noki ikkunoiden pinnasta saadaan häviämään. Huone kerrallaan auringonkierron mukaan olen pessyt ruudut hohtamaan. Samalla olen siirrellyt viherkasveja suihkuun pölynuttuja viruttamaan tai/ja vaihtanut mullat tarvittaessa. Kaikkia ei tarvitse huoltaa, osa pärjää vanhoilla pehkuillaan. 
Laskin kastelukierroksella kantaneeni 94 viherrykselle kastelulannoitetta. 
Primulina
Mitäs nämä sitten ovatkaan? Nämä ovat olleet viimeisen vuoden kovassa käytössä, toinen hiukan toistaan vähemmän. Minulla on ollut pitkään oikeassa kädessä tenniskyynärpää, joka oikuttelee aika kivuliaasti. Työn raskaat nostot, siirrot ja kantamukset kirpaisee ajoittain vietävän lujaa. 
Vasemman käden myötätunto kaveriaan kohtaan ei ole ollut sen helpomassa asemassa, kun rannekanavan oireyhtymä nasahti päälle vasemman olan yli ja heilauttaa minut hoitopedille tänään. Pinnetila leikataan ja todella toivon, että se onnistuu yhtä hyvin, kun oikean käden leikkaus v-96. Jos kaikki kivut olisi tässä, niin sehän olisi ihan mainio tilanne, mutta eipä olekaan. Kun vasemman käden ranne on taipumaton tuon raudan kanssa, on kipu heittänyt lisää kierrettä saman käden olkapäähän, jossa on kiertäjäkalvosimen tulehdus, tai jäätynyt olkapää. Käteen on tullut liikeradan vajaus ja sen hoitoon pitää ottaa niskaote. 
Tämä ei ole sairauspostaus, tämä on elämää. 

Terhi

6 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Waude miten ihanan paidan olet taas tehnyt. Olet kyllä super nopea neulomaan.
Minulla on ukolle Luotolainen puikoillaan. Hän katsoi telkkaria ja huusi keittiöön, että haluaa äijäpaidan, jossa on napit olkapäällä. Menin katsomaan ja telkkarissa näkyi Luotolainen-villapaita (Tikkuri). Nyt on etu- ja takakappale tehty.
Äidilläni oli tuollainen samanlainen kukka. Hän kutsui sitä soilikiksi. Oli muistaakseni sinisempi väriltään.
Meilläkin lumi sulaahyvää vauhtia. Oli lämmintäkin 6 astetta ja odottelen, että pääsisin ikkunat minäkin pesemään (kun kinos häviää)

TeSa kirjoitti...

Tikkuri kuulostaa lämpimältä ja tulee varmasti käyttöön.
Kukka on primulina. Pienemmät kukinnot, kuin soilikissa.

Puikoillanikin kirjoitti...

Kiva väri tuli sukkiin. Mutta vielä mahtavampi väri on tuo punainen taivas. Kaunista.

Sartsa kirjoitti...

Melkein silmät kostuu sinun puolesta noiden käsijuttujen takia. Itse pääsin tenniskyynärpäästäni eroon, ihme kyllä. Ei ole mitkään vahvat kädet edelleenkään, mutta niillä pärjäilee. Toivon sinulle parasta paranemista kaikkiin vaivoihin! Tuttava pääsi jäätyneestä olkapäästä Felden -voiteella ja kalevalaisella käsittelyllä. Oli kärsinyt pitkään ilman mitään apukeinoa.
Kottarit on varmaan aina liian pienet haravointihommissa.

Repolainen kirjoitti...

Auts - kädet on kyllä niin-niin tärkeät...

Taivaskuvasi sai leuat loksahtamaan niin levälleen, että tuskin saan niitä pitkään aikaan kiinni!! Monenmoista taivasta on tullut nähdyksi, mutta ei kertaakaan vielä tuollaista!

Ihanaa viikonloppua, värikästä tietenkin...

TeSa kirjoitti...

Kiitos viesteistänne ❤️