Joskus tulee lähdettyä metsään kamera mukana. Lähistöllämme on niin monenlaista metsäpohjaa, että mahdollisuus kivoihin kuvauskohteisiin löytyy aivan läheltä. Autollakin pääsee hyvin kohteeseen.
Kurkottelin kuuseen ja kumartelin maahan.
Etsin pintaa rungon
ja jäkälää oksan.
Kurkin onkaloihin
ja tavoittelin tien päätä.
Tarkensin valoon ja varjoon.
Ja löysin keijujen kodin!
Metsän monimuotoisuus ilahduttaa.
Kippurahäntä
kauniilla pintakuorrutteella.
Kuljin omia polkujani ja löysin korvasieniä. Vielä en ole arvannut käydä poimimassa niitä.
Rungossa on voimaa, vaikka maassa makaa.
Kameran linssin lävitse on kiva kurkkia kaukaisuuteen.
Kuva kuvaajasta
Muutama kuva tästä sarjasta nousi ylitse muiden, tämä on niistä yksi. Pidän poluista ja kujista, kun ikinä ei tiedä mitä sieltä päästä löytyy.
Traktorin jäljet peittyvät ruohomattoon.
Sini- ja valkovuokot kukkivat vielä loisteliaasti.
Muurahaiset, ne vaan ahertaa ja ahertaa.
Ei nähty karhua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Metsässä on mukavaa. Ihana tuo keijujen asunto :)
:)
Kiitos ,satumaisen kauniista tarinastasi!
Tästä tykkäsin. Ollaan metsäkansaa ja hyvin tallensit tunnelmat!
Metsään kannattaa menää! Siellä kokee/näkee joka kerta jotakin jännää.
Jännä miten erilailla asioita katsoo kun on kamera kaulassa. Silmä osuu pieniinkin juttuihin! Kauniit kuvat.
Kauniita kuvia. Metsät ovat upeita paikkoja ja se hiljaisuus💟💟💟
Kiitos, kiitos. Ohiajaessamme tulee monta kivaa kuvakohdetta, mutta isoilla teillä ei voi pysähtyä, eikä aidanteista pääse peremmälle.
Lähetä kommentti