tiistai 21. toukokuuta 2019

Mentiin metsään

Joskus tulee lähdettyä metsään kamera mukana. Lähistöllämme on niin monenlaista metsäpohjaa, että mahdollisuus kivoihin kuvauskohteisiin löytyy aivan läheltä. Autollakin pääsee hyvin kohteeseen.
Kurkottelin kuuseen ja kumartelin maahan.
Etsin pintaa rungon
ja jäkälää oksan.
Kurkin onkaloihin
ja tavoittelin tien päätä.
Tarkensin valoon ja varjoon.
Ja löysin keijujen kodin!
Metsän monimuotoisuus ilahduttaa.
Kippurahäntä
kauniilla pintakuorrutteella.
Kuljin omia polkujani ja löysin korvasieniä. Vielä en ole arvannut käydä poimimassa niitä.
Rungossa on voimaa, vaikka maassa makaa.
Kameran linssin lävitse on kiva kurkkia kaukaisuuteen.
Kuva kuvaajasta
Muutama kuva tästä sarjasta nousi ylitse muiden, tämä on niistä yksi. Pidän poluista ja kujista, kun ikinä ei tiedä mitä sieltä päästä löytyy.
Traktorin jäljet peittyvät ruohomattoon.
Sini- ja valkovuokot kukkivat vielä loisteliaasti.
Muurahaiset, ne vaan ahertaa ja ahertaa.
Ei nähty karhua.

7 kommenttia:

Onneli Winter kirjoitti...

Metsässä on mukavaa. Ihana tuo keijujen asunto :)

Liisa kirjoitti...

:)
Kiitos ,satumaisen kauniista tarinastasi!

Ulla kirjoitti...

Tästä tykkäsin. Ollaan metsäkansaa ja hyvin tallensit tunnelmat!

Nina kirjoitti...

Metsään kannattaa menää! Siellä kokee/näkee joka kerta jotakin jännää.

Saija kirjoitti...

Jännä miten erilailla asioita katsoo kun on kamera kaulassa. Silmä osuu pieniinkin juttuihin! Kauniit kuvat.

Onneli kirjoitti...

Kauniita kuvia. Metsät ovat upeita paikkoja ja se hiljaisuus💟💟💟

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Ohiajaessamme tulee monta kivaa kuvakohdetta, mutta isoilla teillä ei voi pysähtyä, eikä aidanteista pääse peremmälle.