
Kyllähän sitä vielä satokauden lopussakin on käyttöä näin kauniille tikarappusille, että ne kannatti saada sopimaan pieneen autoonsa.
Näitä olen etsinyt ja hakenut. Nähnyt huimia hintalappuja ja suivaantunut. Haaveillut ja toivonut onneni joskus olevan myönteinen ja nyt minä ne vihdoin löysin.

Täällä minua odotti kaunetta uhkuvat puut, jotka kuiskivat haluavansa mukaani ahtaaseen autooni.

Olin ihan innoissani.
Hinnasta päästiin myyjän kanssa sopimukseen. Mukanani lähti kyllä muutakin kuin nämä, mutta niistä joskus toiste.
Panavissa tikarappusissa on ajanpatinaa ja hiukkasen natinaa.

Kävin illalla suihkussa tikarappusteni kanssa. Harjasin puupinnat puhtaaksi ja jätin yöksi kuivumaan pesuhuoneeseen.


9 kommenttia:
Kauniit on rappaset ja kuvat taas niin tunnelmallisia!
Ihana löytö. Kauniisti olet rappusia kuvaillut. Ovat niin edukseen: Tottahan toki nuo pitää talveksi pirttiin tuoda, ei sitä viitsi palelluttamaankaan tuollaisia ruveta. =))
Minulle käy myös usein niin, että joku tavara "kerjää" päästä mukaani.
Upeat !
Ja uskon niiden ensi kesänä pääsevän kukoistukseensa :)
Ihanat portaat, kirjoitit niin verevästi, että odotin seuraavaksi sinun kertovan yöstä niiden vieressä ;)
Upea löytö, kadehtisin jos osaisin. Ei sitä joka tyttä käy tikanrappujen kanssa suihkussa ;)
Onpas UPEAT
Kyllä kannatti ängetä autoon mukaan niin hienot ovat. Minulla saman tapaiset hieman uudemmat isäni tekemät, paljon muistoja niihin liittyy.
... ;))) kiitos!
Hienot tikasrappuset olet löytänyt. Talvelta säilöön kannattaa viedä, niin ovat sitten keväällä hyvässä kunnossa. Onhan teillä Se ihana kasivhuone. neulepeitto on upea.
Lähetä kommentti