sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Me


















Hukuimme viikonlopuksi kauas kotoa miähen kanssa ihan kahdestaan.
Ei kiekkoa, paljon. Ei nettiä, paljon, eikä töitä.
Ihan vain me.

27- vuotta sitten kävin samaisena viikonloppuna eräällä hämäläisellä tanssilavalla pokkaamassa ujon ja hiljaisen maalaispojan naistentunnin alussa tanssimaan ja siitä saakka olemme yhdessä kulkeneet niin myötä- kuin vastamäetkin.
Välillä on tuntunut olevan sitä vastamäkeä paljon enemmän kuin myötäistä, mutta olemme jaksaneet aina yrittää eteenpäin.
Työtä, työtä ja jatkuvasti asioita yhdessäolon edessä.
Nyt kun lapsista vain nuorin on vielä kotona, otettiin aikaa vain ihan itsellemme. Tytär tuli viikonlopuksi nuorimmaisen seuraksi ja vanhin poika vietti veljensä kanssa sunnuntain heidän omien peliensä kanssa.Perjantaisen pitkän ajomatkan jälkeen käytiin tutustumassa "paikallisiin", eli kurkittiin iltakävelyllä miten maa makaa.
Hiljaista, vain tuuli humisi. Mereltä puhalsi lämmin tuuli.
Paikka on tullut tutuksi vain yhdeltä kulmalta, kun lapset ovat olleet pieniä, tänne oli pakko päästä katsomaan omaa pehmohahmoa.
Sinne kuljetaan siltaa pitkin. Joko alkaa hahmottumaan?
Nyt sinne ei enään päässyt, syksy sulkee paikan talven ajaksi.


















No, Naantalihan se on.












Lauantain ajelimme hiukan kauemmaksi, eli näe Naantali päivässä.
Seikkailimme lähimaastoissa ristiin rastiin, kun meillä ei ollut mitään muuta suuntaa kuin eteenpäin. Se onkin paras tapa nähdä mahdollisimman paljon ;))
Maisemat oli huikean kauniita, ainahan se on kun vesi on lähellä. Näin kuivalla maalla asuessaan kaipaan veden läheisyyttä.
Särkänsalmen sillankupeeseen pysähdyimme ihailemaan kaunista päivää.
Kaksi puuta....
















Joimme päiväkahvit jäähallilla ja katselimme hetken aikaa ringetteä, ettei miähelle tullut vieroitusoireita.
Hotellilla palvelu pelasi, ruoka oli maittavaa ja tänään kylpylästä lähti kaksi hyvin rentoutunutta vierasta.














Onnellinen avioliitto vaatii rakastumista monta kertaa, aina samaan ihmiseen.
(Mignon McLaughlin)

11 kommenttia:

Hepsi kirjoitti...

Ihana postaus! Onnea teille, te onnelliset! =)

KristiinaS kirjoitti...

Oih miten hienoa ja romanttista ja onnellista.
Nuoret parit ku oppis ton vastamäenkin kulkemaan yhdessä.

pirle kirjoitti...

Totta tuo viime kommentti. Onnittelut!

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti olette selviytyneet yhdessä eteenpäin ja matka jatkuu....

Lämpimät onnittelut teille kahdelle :)

- Pirkko

Unknown kirjoitti...

Onnea !
Perässä tulette... meillä on 33 vuotta täynnä :)

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Onnea paljon !

Sirkka kirjoitti...

Onnea edelleenkin! Tahtoa ja sisua se vaatii, sillä aina on myös sitä vastamäkeä. Kunpa juuri nuoretparit oppisivat sen ymmärtämään, kuten KristiinaS mainitsee. Mukavaa, kun otitte aikaa itsellenne.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana posti. Onnea molemmille pitkästä yhteisestä taipaleesta.

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Paljon Onnea teille!! :)

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille.
Me.

Eija kirjoitti...

Ihanaa... Onnea teille, nyt ja tulevaisuudessakin ;D