Vähempi on enempi, vai

Joka syksy päätän, että en laita kuistille kesäkukkien jälkeen mitään. Ja siitä huolimatta joka syksy haen ne kanervat ja kuusenoksat sinne.
Ehkä syynä on väsyminen kesän pihatouhujen jälkeen, mutta näin syysloman lopussa alkaa taas ajatuskin virrata paremmin.













Aamupäivä menikin mukavasti ulkona touhutessa, kun siivosin kuistin.

















Hyvinvoivan Karjalanneidon kannoin vielä kasvihuoneen suojiin kukkimaan.
Miäs oli nostanut lattiaritilät talvisuojaan ja tila oli avoinna puuhailuuni.
Aloitin sommitteluni seitsemällä kanervalla ja kolmella hopealankaköynnöksellä.












Hyödynsin vanhoja tavaroita, astioita ja luonnonantimia.
Punasipulin väri on huikaisevan kaunis. Sitä olikin monta pussillista.













Kesäkurpitsat, ne parhaiten säilyneet, asettelin kanervien väliin ja pöydälle sammaleen päälle.
















Kirppikseltä löytämäni ihanan säleikön nostin seinälle ja tein sammalpedit punasipuleille.
Pesusoikon olen ostanut myös kirppikseltä.

















Tuulen riepottaman koivunoksan katkoin kahteen osaan ja asetin tuolin istuinritilän läpi.
Karu, mutta kaunis nurkka.Kanervan punaista sävyä ei voita kuin valkoinen. Kaikki muut värit jää minulta kauppaan.

















Sipulin piilotusta.

















Kaikkia vesikannuja ei voi vielä viedä pois.
Etsin jemmoista kauniita kynttilälyhtyjä, mutta en löytänyt kuin yhden.
Siksipä kannoin pirtiltä tämän. Kaveriksi yksinäiselle.















Lempeitä syystuulia teille kaikille.