Tampereen Tuomiokirkossa laulettiin Tapahtumien yönä 6.8.
Mukaan mahtui, jos oli heti ilta kahdeksan jälkeen paikalla. Osa halukkaista joutui jäämään ovien ulkopuolelle viime vuonna, niin tänä vuonnakin.
Ja mitä me sitten kaulettiin? Jaakko Heinimäen toimittamaa ja tänä keväänä julkaistua Syntisen virsikirjaa.
Pieneen lauluvihkoon oli koottu tunnettuja lauluja, joista päällimäiseksi jäi Juicen Viidestoista yö.
Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään:
kuin hullu huudan rakkauteni perään.
Sun kainaloosi käperryn, ja jos sallit, yöksi jään,
ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
joka sekään ei ole kirjoitettu nykyiseen virsikirjaan, mutta on tulossa uuteen virsivihkoseen.
Häät joihin olemme saaneet kutsun, on yleensä jokin ei kirkollinen nuorten yhteinen musiikkitoive. Omissammekin oli.
Moni paheksuu, minä hyväksyn. Ja kun on vielä niitäkin, joille ei koskaan ole mikään hyvin. Onneksi meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen.
3 kommenttia:
Ensi vuonna pitää olla ajoitus sopivampi. Nyt, kun oli paikat jo täynnä. Käytiin sitten syömässä :D
Toi on varmasti ollu antoisa tilaisuus monillekin. Siis että voi kirkossa laulaa oikeasti ja muutakin kuin suvi- tai saattovirttä. Tämmösiä tilaisuuksia pitäis olla enemmän ja usemmin, joka kylässä ja kaupungissa.
Olen samaa mieltä, että erilaisuus myös kirkossa on hyväksi.
Tosin lauloimme sen suvivirrenkin ja taas kirahti vesi silmään. Jostain aina kumpuaa tunteet pintaan.
Eija, ensi vuonna hyvissä ajoin paikalle!
Lähetä kommentti