Saan olla tarkkana, että tietää mihin itsensä lupaa, milloin ja missä. Onko tämä minun alani, siitä en ota selkoa, mutta olen taipuvainen suorittamaan työtä, kuin työtä ilman sen kummempaa ajattelua. Jokuhan tämänkin työn tekee, jos en minä. Jos olisin yrittäjä, mitä en enää halua olla, voisi oman työaikansa määritellä. Jos olisin saanut jatkaa edellisessä työssäni, olisin viihtynyt, saanut pitää kertyneet loman miähen kanssa. Niitä tuli nyt viisi yhteistä kaikkien näiden yhteisten vuosikymmenien aikana. 
Tänä kesänä ei reissata yhtä viikkoa kauempaa. Mihinkään tapahtumaan, edes lähialueen, en ole päässyt. Paitsi. Pyynikin kesäteatteriin viime perjantaina, kun muokkasin työtuntini tyhjäksi siltä illalta. Olen merkannut käytettävyyteni kalenteriin niin, että näkisin muitakin kuin asiakkaitani, mutta ei. Siksi koti ja piha on ollut päällimmäisenä kaikessa.
Edes sateinen ja viileä kesä ei ole tuottanut tuskaa muuten kuin piharakennusten suhteen. Vesisateessa ei oikein edistytty, mutta pihamaan kasvit ovat nauttineet. Osa jopa ääriään myöden. Osaan ruukkukasveja on tehty tyhjennystä, kun täydennys on ollut yli tarpeen.
Tällä hetkellä puutarha näyttää parastaan. En tee sille mitään. Odotan pionien kukinnan olevan ohi ennen kuin kierrän kottareiden ja saksien kanssa katkomassa kukkineet kompostiin. Perennapenkit siistityy tällä tavoin helposti. Joskus vain jätän katkotut kukat maahan, mutta tänä vuonna kukinta on niin runsasta, että terälehtien määrä jää ihan kasoille.
Pihan monimuotoisuudesta on nautittu vuodesta toiseen. On tilaa pörriäisille, pieneliöstölle ja kauneudelle. On erilaisia muotoja, pensaita ja puita. Värejä, luonnonkukkaa ja istutettua.
Katseenvangitsijoita, jotka pienuudestaan huolimatta ovat näyttäviä.
Työtön sadetin.
Minulla soi herätyskello joka aamu kuudelta. Ihan sama mihin aikaan lähden töihin, mutta aamusta teen kotona kotityöt, hiippailen pihassa ja kuvaan kesän ihanuutta. Jossain vaiheessa työpäivää välikuolema olisi paikallaan, mutta meneehän se päivä ihan mukavasti pienessä vipellyksessä ilman päikkyjäkin.
Kastepiste
Päivänkakkaralla on sitkeä juurakko. Välillä revin sitä pois, kun se valtaa isosti alaa. Sopii kivasti täydentämään perennamaan reunaa, mutta askelkivillä se on melkoinen riesa.
Tuuliviiri on pyörinyt vinhaa alkukesän. On sen pää ollut pyörällä!
Pikkujasmikke on kasvanut valtavasti. Tänä keväänä en leikannut sitä laisinkaan, kun oksisto oli ihan hyvässä kunnossa, ei kuivia oksia. Kukkien määrää ei voisi olla enempää. Tyynenä ja lämpimänä päivänä tässä on jopa töpäkkä tuoksu. 
Kasvarilla on kaikki ok, kun muistaa käydä usein tarkistamassa, että kaikki on ok. Huoneiden ovia ei suljeta näin kuumalla kelillä edes yöksi. Saa kasvien juurakot hiukan viilennystä, vaikka ei yön lämmöt paljon laske.
Kurkkukasvuston kasvukohinan voi melkein kuulla. Sato on hyvää ja sitä tulee paljon.
Tällä viikolla on voitu nauttia aamupala terassilla. Seitsemältä ei kuulu kuin ajatustenvaihto. Mistään ei kuulu koneiden ääntä ja luontokin on ihan hiljaa.
Amppelikukat viihtyvät ja kasvavat valtavina palloina. En ole ennättänyt nyppimään kuihtuneita kukkia, mutta eipä tästä ole paljon tarvinnutkaan, kun en putoilevat lähes itsestään.
Aina joku haluaa olla huomiota herättävämpi. Nämä pitkänhuiskeat jaloritarinkannukset pitävät huolen upealla värillään, että tulevat nähdyiksi.
Etelänruusuruoho
Isotähtiputki
Kukkamaan reunassa on mansikkaa. No ei kyllä näy, mutta hyvin sieltä ne löytyy, kun kyykkii. Ensimmäiset on poimittu ja nautittu aamupalalla.
Jos joku kysyy kasvunmäärää, montako lajiketta tai montako erilaista kasvua meiltä löytyy, niin vastaan, että kyllä niitä löytyy.
En ole koskaan tehnyt kasvikarttaa, enkä tee. Se on suuri työ, eikä palvele minua mitenkään. En ole sen vertaa utelias ihminen, että itseäni se edes kiinnostaa. Pidän siitä, että kasvuala on täynnä, siisti ja näyttävä koko kasvukauden.
Ämpäreistäkin saa kivan kuvan, mutta eihän ne kaikki mahtuneet yhteen riviin.
Itse tehty keramiikkatalo.
Kasvarin kukkakulma.
Olen istunut kahtena päivänä puutarhan keinussa neulomassa testineuletta. Ensimmäisenä päivänä tummat pilvet kulkivat yllä, luoden ihanaa viilennystä. Ei tarvinnut kuin yksi vuotava pilvi ja kässy oli kiireellä kerätty takaisin pirtille. Nopeet liikkeet on näyttäviä!
Olen nauttinut näkemästäni. Nauttinut uuden kauneudesta ja käytännöllisyydestä. Kun palaset ovat loksahdelleet kohdilleen ja materia on kohdannut tarpeen.
Vanhan kasvarin suojissa kasvaa chilit. Innostuin viime kesää enemmän asiasta ja pian minulla on näitä pirullisen tulisia vihanneksia tosi paljon.
Hajulaukka
Valkoinen sormustinkukka
Huvimajan orvokki-istutus
Vieressä toinen tuoksujasmike
Tatar
Välillä on kokeiltava jotain muuta ja tässä on sitten päädytty laittamaan seulakivi kasvihuoneen toisellekin puolelle, kun kivivalu murtui taannoin.
Tässä ei ollut paljon muita vaihtoehtoja tälle kesälle ja työmäärälle, kuin samaistaa pinnat kauttaaltaan.
Seulakivi on toiminut askelluksessa tosi hyvin ja on väriltään kaunista. Sitä on vielä jäljellä useampi kotturrillinen kärrättäväksi uusiin projekteihin tai aiempien pintojen täydentämiseen.
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti