Tampereen Tallipihalla on vuoden aikana paljon erilaisia tapahtumia.Paikka on idyllinen, vanhat kauniit rakennukset ovat ilo silmälle.
Sinne on kiva poiketa kaupunkimatkalla, paikka on melkolailla keskustassa. No, ainakin keskustan tuntumassa.
Minut sinne sai tänään lähtemään tietoisuus paikalla järjestettävästä käsityökirppiksestä.
Anti oli kyllä huono. En tiedä mitä edes hain, mutta mitään en ostanutkaan. Myyjiäkään ei paikalla ollut kovin monta, olisikohan ollut eilen, silloinkin oli mahdollisuus olla joko myyjänä tai ostajana paikalla.
Ideana hieno, mutta monikohan ohitti paikan tietämättä tapahtumasta?
Katselimme käsityöntekijöiden myyntitilat, maistelimme Kultasuklaan ihania konvehteja ja haitarimusiikki siivitti jalkojamme.
Aurinko lämmitti niin mieltä kuin kroppaakin, painuimme vilvoittelemaan maan alle - kellariin.
Maakellarissa oli kiva p
ieni keramiikkanäyttely ja paikkavalinta sai meiltä täydet pisteet, ilma huurusi hengityksestä, oli ihanan viileää.Työt olivat hauskoja, kekseliäästi toteutettu. En kirjannut muistiin tekijän nimeä, käykää itse katsastamassa paikanpäällä ;)
Paljon on jäänyt käyntikohteita käymättä tältäkin tanpereen likalta, esim. Näsinkallio. Kun vieressä oltiin, kiivettiin katselemaan puistoalue ja seurattiin hetken aikaa, kuinka vastapuolella puistoaluetta, Särkänniemi täyttyi innokkaista huvittelijoista. Viikko sitten olimme siellä itse.
Nyt on puisto nähty ja muistomerkki luettu.
6 kommenttia:
Eipä tullut huomattua koko juttua. Ihanan pitsiverhon olet virkannut!
Missä Tampereella on tuommoinen paikka?äiti
Tallipihalla tulikin viime viikolla vietteyä aikaa ja kahvittelemassa, eipä ollut ruuhkaakaan vaan sai oikein nautiskella.
Kiitos verhokehuista.
Tallipiha löytyy Kuninkaankadun päästä ja Näsijärventien kulmasta, kaupungista kohti Särkänniemeä ja Kekkosentietä.
Eipä paikalla ollut ruuhkaa sunnuntainakaan. Tunnelma oli verkkaisa.
Kiva katsella kaupunkimme kuvia blogistasi ;) Tallipihalla olen kerran käynyt, kiva paikka. Näsinkallio on mielestäni upea paikka, lapsena siellä leikittiin. Siellä oli pommisuojakin ja kaltereiden läpi kurkittiin mustaan tunneliin... Kurulaivan muistomerkki tuntui jotenkin pelottavalta ;( Alhaalla puistossa oli uimallas, jossa sai molskia. Pitäisi mennä itsekkin kameran kanssa kuvaamaan kivoja paikkoja, ehkä ne linssin läpi näyttävät erilaisilta ;)
Jotenkin tuntuu nuo omat tutut maisemat niin arkisilta, että kameran unohtaa kotiin.
Muistan mummuni puhuneen Kuru - laivan tapahtumista usein, hän oli nuori tyttö tapaturman sattuessa.
Lähetä kommentti