Voikukkia poimin

En laittanut sitten ainuttakaan kukkasta eilen maahan, mutta jotain pientä piti saada touhuta.
Suunnittelin kerääväni kimpun kieloja tuolta läheiseltä mäeltä.
Matkalla sinne poikkesin edesmenneen appeni, vaarin pajalle.
Paja on hyvät aikansa jo nähnyt, mutta sinnittelee pystyssä suurien kuusien suojassa ja kätkee sisäänsä kaikkea ihanaa ja vanhaa tavaraa.
Osa on sinne kannettu ihan hiljattain, kun tarvimme lisää suojapaikkoja luhdin tyhjennyksestä tulleille tavaroille.
Ihan vain pikkasen ensin kurkistin ovesta ja piankos koko nainen änkesi ryminällä peremmälle. En nimittäin muistanut ollenkaan siellä olevan näitä ihania vanhoja vaarin työkalulaatikoita. Huhuilin miästä mukaan nostelemaan ne minulle. Laatikoita on paljon, osa on kyllä aika lahonneieta, mutta kelpaa minulle.
Vanhoja öljylamppujakin oli useampi. Ei kyllä ainutkaan ole käyttökelpoinen, mutta koristearvo on mahtava.
Pesin nuoremman pojan kanssa kevyesti laatikon pinnat puhtaiksi ja sinne ne jäivät kasvihuoneen päätyyn illalla kuivumaan.
Näitä ehjiä laatikoita käytän puutarhatavaroissani, suojaruukkuina kukillani tai ihan vain tyhjiltään asettelen ne eri puolille pihaamme.
Kukakohan meidän taloudessa on se suurin hamsteri?
Illalla kävin vielä keräämässä pienen kimpun kielojakin, samalla laitoin pajan oven eteen pönkän takaisin.