Katsaus loppuvaan vuoteen

Tervetuloa uusi vuosikymmen, sen uudet tuulet ja haasteet. Olen avoin kaikelle, en sano enää - en koskaan.

Loppuva vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimpia. Se on jättänyt ison möykyn sisälleni, yritän sulatella sitä pois hiljaksiin. Tai sitten opettelen elämään sen kanssa.

















Alkuvuodesta olo tuntui musertavalta, olin pihalla kuin lumiukko. Työpaikka meni alta, ja vasta olin pääsemässä aloittamaan työtäni pitkän sairasloman jälkeen.
Vaikka olenkin kovan kuoren saanut ympärilleni, olin sisältä ihan turta. Sitä oppi äkkiä, että mihinkään ei voi luottaa. Ei edes hyvään tulokseen tehneeseen firmaan.

Kun tuo vyöry lähti purkautumaan, olimme valmistautumassa tyttären suureen iltaan, Wanhat tanssii.
Muistan, kuinka eteisen lattialla konttasin ja tasasin tytön päällä olevaa hameen helmaa, itkin ja leikkasin, ja se tunne sattuu vieläkin.
Mutta tuo puku onnistui yli odotusteni, kokonaisuus oli upea, olin tai olen vieläkin sitä mieltä, että tuo asukokonaisuus on tämän vuoden merkittävin käsityösaavutukseni.

Onneksi sain heti uuden työn edellisen loputtua. Työ on parasta lääkettä, ei ehdi liikaa miettimään mitä jos, ja kun.
Aika kasvihuoneella kului nopeasti, sain sieltä mukaani paljon kannustusta ihanilta työkavereilta.
Salaattien ja kukkien keskellä, sain koko vuoden maanmöyrintätarpeeni tyydytettyä. Kotipihalla en sitten kesän aikana ehtinyt tekemään oikeastaan yhtään mitään.

Minulla alkoi kesäkuun alussa ruuhkavuoteni uudestaan. Luulin jo eläneeni sen ajan, mutta nyt onkin kyse jatkuvista autojonoista. Ruuhkaa aamuin illoin. Inhoa autoilua, en aja yhtään enempää kuin on pakko.

Kun uutta työtä en saanut mistään, minulle tarjoutui mahdollisuus päästä aloittamaan opiskelu. Ihan pakko sanoa, se oli kyllä ajatuksissani se viimeinen paikka mitä haen.
Mutta koulupenkille en lähtenyt, vaan paikka löytyi oppisopimuksella lasin parista.
Lasi, tuo hieno materiaali, kaiken uuden oppiminen antaa nyt minulle joka päiväisen leivän.
Takana on jo reilu puoli vuotta tätä elämänjaksoa. Syksy meni nopeasti, joka päivä opin jotain. No, jollei muuta, niin itsehillintää...

Koti on paikka, jonne haluan tulla. Pitkä työmatka uuvuttaa, en kiellä.
Paljoakaan en ole jaksanut töiden jälkeen mitään touhuta, mutta miäs otti ja rykäisi pystyyn kesällä ison urakan. Siitä halaus ja kiitos!
Odotan tulevaa kevättä ja tämän paikan laittamista. Minulla on suunnitelmia, ollut jo kauan.

















Monenlaisia käsitöitä on valmistunut tänäkin vuonna. Hitaanlaisesti ovat isot työt kirjaantuneet valmistuneisiin.
Lankaa kului 14. 725 kg, mihin lie kaikki nuo metrimäärät ovat riittäneetkään.
Iloitsen jokaisesta käsityöstäni, myös tästä pienestä pussukasta, jolla sain ihanan palkinnon ja teiltä onnitteluja.

Tulevasta emme tiedä mitään, otetaan uusi päivä vastaan iloisin mielin.
Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kulkeneet tänä vuonna rinnallani, olemalla ja kannustamalla minua eteenpäin. Iso kiitos teille!

Hyvää uutta vuotta!