Hiirenkorvilla

Vapaapäivä, sana ei ole hallussa.Vapaat eivät tuo sitä rentoutumisen ja palautumisen tunnetta, mitä siltä odotan.
Liian paljon pahaa mieltä, odotan jo kesälomaa.










Pirtin lämmössä kirsikan- ja koivunoksat tuovat kevään tunnun, höyhenet lupailevat pääsiäisen.


















Ihana vanha vaalean vihreä pullo on löytö kirpparilta, samoin pienet pikarit.

Vaaleanpunaisen hentoinen sävy on lempeä.

Kaikkeen on vain totuttava, mutta onko kaikki asiat pakko hyväksyä?

Voihan lumiläjä!

En tiedä mistä alottaisin, mutta hain vertailun vuoksi sellaisen lämpimän kesäisen, mieltäni hivelevän jutun, kun kasvihuone on täynnä vihreää.
Ei valkoista!
En ole koko talvena vielä kertaakaan harmitellut lumenmäärää, eikä siihen ole aihetta tälläkään kertaa. Mutta ottaahan tuo hiukan hermon päälle, kun tästäkin kuvasta huomaa mitä vahinkoa lumi on tehnyt muovihuoneelle.
Lintassa se on.

Alumiinikaaret ovat antaneet periksi, ei huomattu ajoissa aloittaa lumenluontia, kun minään muunakaan talvena ei ole tarvinnut asiaan kiinnittää mitään huomiota. Aina se lumi on tullut alaspäin. No, onhan se tullut tänäkin talvena, mutta ei valumalla, vaan kirjaimellisesti alaspäin.
Kyllä minua harmitti, kun sain tietää vahingon tapahtuneen. Paria päivää aiemmin oli miähen kanssa puhetta, että tälle kesälle ei tarvinne tehdä kasvihuoneella paljoakaan, kun vain poistetaan oikealla olevat kasvulaatikot ja laitetaan lattialle tiilet.
Ja sanonko mä, mitä mieleeni tuli, kun asia minulle selkes?
No, en ilkee. Yritän olla sivistynyt ;)
Viime keväänä vaihdettu muovi on kestänyt ehjänä melko hyvin, ainakin siihen saakka, kun aloitimme lumenajon. Uusi muovi on elastista, jopa niin notkeaa, että muovi vetää perässään päätykaaret ja ovet ovat tulleet huoneen sisäpuolelle.
Onhan tuo loppujen lopuksi aika koomisen näköinen, vaikka kyllä tästä taas uusi kesäprojekti saatiin listalle.
Jollei nuo kottarit olisi olleet ihan tuolla kohtaa, olisi vahinko ollut vielä suurempi, mitä se nyt on.
Ja ennen ensimmäisenkään lumihiutaleen poistoa, oli tuon lumikasan alle pakko mennä konttaamaan ja pelastamaan kaikki isot istutusruukut ja ämpärit.
Miäs ehdotti tekevänsä keskelle muovia viillon ja sitä kautta olisi lumi valunut huoneeseen. Minä sain ääneni kantamaan kovempaa ja me kauhoimme lumen pois muovin päältä. Näin muovi suojaa vielä tulevat lumet ja sateet ennen kevättä.
Tällä hetkellä minulla ei ole intoa lähteä tyhjentämään huonetta sadoista ruukuista ja työkaluista.
Niin me sitten viikolla omalla porukalla kauhoimme lunta huoneen päältä pois.

Se on selvää, että huone nostetaan pystyyn uudestaan, mutta millainen siitä tulee, on vielä harkinnassa. Ja kun emme ole koskaan miähen kanssa yhtäaikaa kotonakaan, niin tekstarilla ei tätä asiaa voida suunnitella pidemmälle.
Mutta, jos alkusuunnitelmat toteutunevat, saattaa tähän nousta, taas minun pitkäaikainen haave, huone, jossa on paljon vanhoja ikkunaruutuja, hirttä, kulunutta tiilipintaa ja paljon elettyä tunnelmaa....














Keittiön pöydälle on jo ilmestyneet ensimmäiset keväänmerkit. Laitanko, enkö laita itämään? Ehtiikö uusi huone valmistua ennen kasvukautta? No ei varmasti ehdi, mutta kaippa minä jotain väliaikaista ratkaisua keksin.

Samalla teimme katsannon kellari - istutuksille. Tulppaanit ja helmihyasintit voivat hyvin, eloa on joka ruukussa.
Hiukan lunta pintaan kostukkeeksi ja sipulit saavat vielä uinua talviuntaan kolmatta kuukautta ennen ulospääsyä.













Olen jo useampana viikonloppuna päivittänyt jonkun kukan, niin tänäänkin.
Tämän orkidean kävin ostamassa kotimatkalla parhaalle tyttärelleni, syntymäpäivälahjaksi, hänen täyttäessään tänään 19 - vuotta. Onnea!
Tytsi on kotimatkalla abiristeilyltä. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan, oli laiva tulossa satamaan noin 1, 5 myöhässä aikataulustaan. Ehkä me tänään vielä halataan synttärisankaria, kotimatkaa on vielä monta tuntia.

Ilottelua

Kevät on siinä vaiheessa, että abit ovat ilakoineet juhlissaan, opettajia on käskytetty ja alaluokkalaiset ja vanhemmat karkitettu.
Abijuhlissa opettajat tekivät erilaisia tehtäviä antaumuksella, nauroin ihan vedet silmissä.

Teemana oli Star Wars ja mukana olikin sekä hyviksiä, että pahiksia.
Juhlissa oli muita vuosia hiljaisempi meno, kun juhlapaikka ei ollut koulu, vaan kunnan juhlatalo.
Paikalle pääsi ainoastaan lukiolaiset, peruskoululaiset eivät saaneet osallistua tilaisuuteen.
Ehkä ensi vuoden iloittelut saadaan pitää uudistetussa koulussa, vielä kun ei ole varmaa että onko koulun korjaus valmis edes kevätjuhliin.
Kolmasluokkalaisia ei ole suurta ryhmää, kaikki mahtuivat yhden auton lavalle.
Hyisen kylmä aamu oli hiukan lämmennyt auringon paisteessa, kyllä oli hieno keväinen sää kuvauksille.

Tytär halusi asukseen hyviksen.

Asussa on pitkä ruskea viitta, joka tehtiin miähen kylpytakista. Värjäsin sen ruskeaksi, samoin yhden pyyhkeen, josta ompelin ison hupun.
Takista poistettiin vyölenkit ja taskut, ne pitää ommella takaisin.
Kirpparilta löysin ison collegepaidan, joka sai pintaansa vaalean beigen sävyn. Leikkasin vain helmaresoorin pois ja tein uuden päärmeen. Tämän paidan voi miäs käyttää tämän ohjelmallisen päivän jälkeen vaikka työpaitanaan.
Miekan ostossa auttoi isoveli, kaupungissa oli suuremmat leluvalikoimat. Pienellä budjetilla kertakäyttöasu, ihan onnistunut tulos.
Tunnin ajelu ei saanut tytön hymyä hyytymään. Huomenna on vuorossa abiristeily, koulu jatkuu muutaman kurssin ajan vielä koko kevään, vaikka lukuloma alkoikin.

Tsemppiä kevään kirjoituksiin kaikille abeille,

100 m

Keuluri, sellaiseksi se kauluri aikanaan vääntyi lastemme suussa.
Pienen pieniksi ovat nämä neulomukseni menneet, mutta tulee ainakin nopeasti valmiiksi.
Äitini on joskus tehnyt ostoksia Mervillassa, itselleen, mutta langat tulivat kuitenkin minun käyttööni.
Sehän kyllä passaa minulle. Olen ehtinyt tämänkin langan joskus päivittämään, mutta en millään ole keksinyt mitä tehdä 100 metrillä.
Lanka on paksuhkoa ja siinä on silkkiä / puuvillaa / tekokuitua. Mukavan tuntuista pitää.
Neuloin reunaan pienen pitsin ja hartian päälle tulevan osuuden sileänä.
Keuluri kiinnityy kolmella napilla tai sitä voi pitää tahtoessaan auki.
Tällaista pientä lämmikettä olen koko talven kaivannut jäähallin katsomossa, isoja huivejahan minulla on, mutta ne pudotan monasti jalkojeni lämmikkeeksi.

Tänä iltana aloitetaan jännittämään ja kannustamaan Suomen kiekkoleijonien pelejä.
Eikö vaan?

Kasvukausi

Uusi, isompi, vähän kuluttava, mukava, lämmin, äänetön, tätä kaikkea on uusi käsityöni.


















Valmistumisaikataulu : joskus
Väri : kaunis
Malli : helppo, en tarvinnut ohjettakaan
Kenelle : en tiedä
Työvaiheet : virkkaan ja ompelen heti langanpäät piiloon
Kasaaminen : palan viimeisellä kerroksella
Tämä kasvaa ja kasvaa, isona tämä on torkkupeitto.

Kiitos kaikille ystäväisille tervehdyksistä,

Sydämet

Useammassa kuvassa aiemmin vilahtaneet keramiikkasydämet asettuivat jonoon.
Keräilyromanttisen sisutukseni pieniä piristeitä, omin kätösin väännettyjä koristeita.
Pitsinauhan, sekin kirppikseltä, kietaisin puisen pyykkipojan ympärille, lisää hempeyttä.
Työmatkalla ajelin ostamaan lisää kynttilöitä, vaikka päivät ovat jo valoisia, sytytän aina kotona ollessani kynttilän palamaan. Kynttilöitä ja kukkia pitää aina olla paljon.
Siksipä samalla teetin pienen leikkokukkakimpu leinkistä ja neilikasta. Ihastelin pieniä kukkivia ruukkukukkia, mutta päädyin vaihteeksi leikkokukkiin.

Uusin ihastukseni on lämmin villapaita, arvatkaapa ostinko sen(kin) kirpparilta. No, tietysti ostin, kun halvalla sain, 3. 5 €. 100 % Shetlandin villaa, eikä kuitita yhtään.
Pesin paidan pyykkikoneessa, käsinpesuohjelmalla.
Tänä talvena en ole ehtinyt neulomaan yhtäkään villapaitaa itselleni, onneksi minulla on entuudestaan monen monituista paitaa kaapissa ja nyt tämä ihastukseni.

Hei ja hyvää ystävänpäivää teille kaikille! Samalla toivotan liukasta laskiaista ja mukavaa viikonloppua.

Tikkuenkeli

Helmiä helmikuun hangilla. Olipa osuva viikkovapaa, kun saatiin näin kaunis ja aurinkoinen päivä. Tein aamulla pikaisesti enkelin valmiiksi, jotta pääsin kuvaamaan sen ulkona.
Kuvista tulee kaunis sininen tunnelma, vaikka ihan keskipäivää eletään.Aamulla enkeli oli vielä ihan raatona, hameet oli ommeltu ja kerrostettu tikkuun. Tässä vaiheessa työ ehti olla monta päivää, en vain saanut itsestäni virtaa riittämään ja tehnyt työtä loppuun saakka.
Motiavaation puutetta lisäsi tuo pää, vartalon kiinnittämiseen piti miettiä hiukan erilainen systeemi, kun aiemmin olen tehnyt.
Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja sain vyllättyä osat paikoilleen.
Tarvin paljon vanulevyä ja kuumaliimaa. Poltin sormeni, taas.


















Olin jo luopua toivosta saada valmiit siivet, mutta onneksi miäs ehti ruokatauollaan käydä katsomassa läheisen sisutuskaupan tarjontaa ja sai ostettua viimeiset siivet.
Olin jo suunnitellut tekeväni ne itse, mutta nyt minulle jäi vain pienen korjauksen tekeminen.
Lisäsin muutaman sulan ja höyhenen, onneksi niitä oli vielä jäljellä jouluisesta kuusiaskartelusta.
Oma koriste - enkelini sai hetkeksi tuplasiivetyksen, pysyi höyhenät siistinä.














Työhän alkoi tästä liinasta, jonka sain valmiiksi tammikuun puolella. Samaa lankaa käytin nutun virkkaamiseen, malli on taas mitä kokeilemalla saadaan aikaiseksi.
Muutoin yksinkertaiseen nuttuun ompelin muutaman helmen, kirkkaita ja sinisiä. Kaula - aukkoon ompelin kirkkaita, samoin hihoihin.
Helmen sini sopii enkelin silmiin.







Olen kirjoittanut ohjeen ja laittanut muutaman kuvan aiemmin tänne blogiini, kohdasta omat ohjeet löydät aiemmin valmistuneen enkelin teko - ohjeen.
Ohje löytyy myös SK- lehdestä, 11- 12 / 05, enkeliliite.
Tälle työlle tuli korkeutta 58 cm ja se matkaa nyt tilaajalleen.



















En malttanut olla kuvaamatta työtä monesta eri suunnasta, kun valo tulee niin alhaalta, näyttää kaikki niin satumaisen kauniilta.


Jo pitenee varjot...

Valoa

Ihan vain siitä ilosta, että päivä on levinnyt molempiin suuntiin!

Ruusuista ja makeaa

Tänään on lähdetty liikkeelle aikaisin aamusta. Vapaapäivä, pelireissupäivä, nimipäivä, hääpäivä, ostosmatkapäivä ja kun päivä kääntyi iltaan, kotona taas. Taakse jäi useampi sata kilometriä, menomatka meni nukkuessani, kiitos puolentoista viikon työputken. Käsityökin oli matkassa, en jaksanut kuin kassin nostaa autoon, mutta valmista ei tullut yhtään.

Tein ostoksia, mielessäni tytön penkkarit. Löysin materiaalia ja väriainetta. Kun asu on kertakäyttöinen, olen tarkkaan miettinyt sen jatkokäyttöä. Mitään ei mene hukkaan, kaikki asun osat otetaan jokapäiväiseen käyttöön. Mutta joudun jonkin verran tekemään taas ompeluksia. Aikaa on 18. päivään, näin aatellen ihan hyvin, mutta minun aikataulullani, ihan liian vähän.














Sain pidettyä itseni melko hyvin kurissa, vaikka kävin useammaskin lankakaupassa. Lopulta sorruin Hämeenlinnan Filppulan lankakaupassa. No, vain 1 kilo lisää virkkauslankaa. Se ei ole paljon se. Olen etsinyt valkoista ohutta virkkauslankaa, joka on monikäyttöistä, eikä haittaa vaikka hintakin on kohtuullinen. Lankakartio oli tämän kaiken mittainen. Ja päivän ainoa lankaostos. Samalla pelimatkalla saimme hoidettua muutaman henkilökohtaisen asian, helpompi sopia asioista kasvotusten, kuin puhelimessa. Siis, kaiken kaikkiaan, hyvä päivä.













Kotia kohti ajaessamme lumisade haittasi näkyvyyttä. Aamulla odottaa lumikola ulkona- miästä.

Eilisessä postauksessa olivat nuo kauniit liinat päässeet kahvipöydän kattaukseen, lisää liinoja tulee tässä. Nämäkin ostin niiden kauneuden takia, pieniä sieviä ja kauniisti tehtyjä. Osa on kirjottu, neulottu ja virkattu. Hintaa vain 1 - 2 € / kpl ja osa liinoista oli nippuina pari euroa.














Eilen iltaharjoituksista kotiutunut miäs toi kimpun lempikukkiani, punaisia ruusuja. Kauniita.