Peiton palat

Kevät etenee ja kiekkomatkat vähenee.
Kevään turnaus pelattiin eilen Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa.
Naskin järjestämässä turnauksessa D - 97 ikäluokan kuusi joukkuetta ottivat mittaa toistaan aikaisesta aamusta iltamyöhään.
Oman joukkueemme pojat pelasivat kuluneen talven 1 A sarjaa ja tässä turnauksessa he pääsivät kokeilemaan taitojaan tasoa korkeammalla pelaavien poikien vastuksessa.

Kaunis aurinkoinen päivä piti tunnelmaa yllä, kun yhden voiton ja yhden tappion jälkeen päästiin pelaamaan loppupelipaikoista.
Pelien välissä istuimme tytsin kanssa hallin pihalla, lämpöisen seinän vieressä paistatimme päivää ja minä neuloin.
Tytär tuuletti kipeää jalkaansa, nilkasta on revähtänyt kolme nivelsidettä muutama viikko sitten.
Tervetuloa sukuun, miäs konkkaa vieläkin sairaslomalla. Leikattu polvi ei ota parantuakseen.
Molemmat ontuvat, isä ja tytär.

Takaisin peliin ja halliin sisälle. Ensimmäisen kerran, koskaan tämä 16 - vuoden harrastekiekon seuraamisen aikana neuloin pelien aikana. Halli oli mukavan lämmin, sormeni kestivät paleltumatta.

















Pelit olivat jänniä, maalituuletukset näyttäviä, mutta yhtään en neulonut väärin ja valmista syntyi. Päivän aikana ehdin neulomaan 12 lappua tekeillä olevaan peittoon.
Vajaa kolmen tunnin linja - autossa istumisen jälkeen, olimme jäähallin pihalla puolen yön aikaan.
Auto tyhjeni nopeasti, kiekkokamppeet purkaantuivat kasseista telineille kuivumaan ja pimeän hallin aavemaisissa valossa pronssimitalit välkkyivät onnellisten poikien kaulalla.