Arkista minää

Ensinnä, kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.
Joitakin kyselyjä on tullut tuosta reiänteosta. Koneenani on lasihiomakone, Kristall 2000 s, johon voi ostaa lisävarusteena reikäterän ja vesipumpun.














Niin vain viikko on lähes lopuillaan. Kauniit päivät ovat hyödynnetty kodinhoitoon, ikkunanpesuun ja pienen rempan jälkeiseen paikkojen järjestämiseen.
Kuka sitä enään muistaa, kuinka hypimme esteiden yli, söimme keittiön ruokapöydän ääressä, joka oli täynnä kukkia, tai etsimme kadonnutta vaatepussia.
Nyt on kukat ikkunalaudoilla, matot vahatuissa lattioissa, tyynyt sohvilla.













Kunhan saisin päätettyä yhden sohvan lopullisen paikan, siirretty jo kolmatta kertaa paikasta toiseen, saisimme laittaa tauluja ja valokuvia seinään takaisin.
Muutos on hyvästä, jokin verran tavaraa siirtyy kaappeihin, mutta osan haluan aina olevan näkösällä.
Olen miettinyt ikkunaverhojen tarpeellisuutta, ainakaan pitkiä verhoja pirtin ikkunaan en laita, ehkä vain matalan kapan lisäämään viihtyvyyttä.
Kuin huomaamatta kaiken tämän huushollaamisen kanssa, virkattu peittoni on kääntynyt loppusuoralle. Tosin on iltoja, kun en ole ehtinyt tekemään yhtäkään kerrosta, mutta voi kuinka nautinkaan sen tekemisestä. Viileinä iltoina tuntuu aivan ihanalta siirrellä valmista peittoa jalkarahilleni peittämään palelevia jalkojani.

Minua on ilahdutettu syksyisellä tunnustuksella.

Sirkan mieltä lämmittävin sanoin.... Haluaisin antaa tämän Tulihan tehtyä blogille, jota olen seurannut lähes koko oman blogitaipaleeni ajan. Blogissa tapahtuu, kuten nimikin sanoo, ja esitellään paljon mitä erilaisimpia asioita. Odotan jo ensi kevättä, jolloin blogista varmaan saamme lukea, kuinka heidän hieno uusi kasvihuoneensa herää kesäeloon ...


















Sitä minäkin odotan, kevättä, uutta kasvukautta. Kiitos sinulle!

Omasta puolestani laitan tämän eteenpäin Omppumadolle, jonka käsistä syntyy monia kauniita neuleita.