Nämä lampetit näyttävät paljon paremmilta valokuvissa, mitä oikeasti ovatkaan.
Asialla on ollut hyvä kuvaaja, sama joka ei saanut savesta etsittyä sitä kaunista lampetin muotoa.
Kaipaus valoon ja valkoiseen sai käteni muotoilemaan parin kynttiläalustoja kasvihuoneeseeen. Idean näihin sain alkusyksyn kirpparikierroksella näkemistäni lyhdyistä, ajatuksella kyllä minäkin osaan.
Pari sai paikkansa lasihuoneesta siten, että kynttilänvalo näkyy tielle. Ja niinhän ne kauniisti parina loistivat, kun aamupimeällä talsin vesisateessa autolle ja töihin.Pitänee välillä käydä laittamassa kynttilät palamaan, huone näyttää kauniilta pikkuisine valoineen.
Onneksi tein kuvaukset eilen, auringonsäteet olivat jo matalalla. Samalla tein pieniä istutuksia istutuspöytäni ääressä pelakuista ja sisäkukista.
Pelakuut irrottelin isoista kaideruukuista pienempiin astioihin, saatiin tyhjennettyä loputkin mullat kompostiin.
Arvoitus. Näkeekö sitä mistään, että odotan jo innoissani uutta kevättä?
Ehkäpä nämä multasäkit kielivät jotain...
3 kommenttia:
Kyllä, kyllä kevään odotuksen huomaa kuvasta ja rivien välistä lukien, monessakin postauksessa se odotus paistaa läpi;)
Hyvää alkavaa marraskuuta.
Kauniit lampetit.Kyllä ne siihen lasihuoneeseen sopivatkin.Jaa, että kevättä.äiti
Kivat lampetit kasvihuoneessasi:) Kun panet kynttilät sinne palamaan, on se varmaan pimeällä mukavaa katseltavaa. Kyllähän arvaa ja tuntee, että kevättä sinäkin odottelet innolla. Eikähän tässä ole kuin pieni huippaus sinne.
Lähetä kommentti