Meillä ei ole pitkään aikaan ollut niin hiljaista, kun ääneen annoin ymmärtää haluavani jotain vanhaa ovea pirttiin!
Miksi? No, se vaan on niin ihana ja sopii sille paikalle mihin sen tyttären kanssa pari viikkoa sitten roudasimme silmiteltäväksi. Ovi on palvellut vuosikymmenet luhdin puorin toisen sisäänkäynnin ovena. Kun miäs hylkäsi sen ja teki uusvanhan oven tämän paikalle, tästä ovesta tuli tarpeeton.
Minä taas pongasin oven kesällä kierrellessäni vanhalla pirtillä ja aina vain se jäi yhä enemmän ja enemmän mieltäni kutkuttamaan.Minun oli saatava tuo sopimaan sisälle.
Ja nyt oli siihen hyvä tilaisuus, kun seinät olivat tyhjillään, muutoksen tuulet saivat puhaltaa.
Ovessa oli vuosien patina ja lika.
Tytär jynssäsi juuriharjan kanssa paksun likakerroksen. Samalla oven raoista pakeni perhosia, ampiaisia ja muita öttiäisiä.
Aiemmin päivittämäni valaisimen paikka oli tietoinen valinta. Nämä sopivat pariksi toisilleen.
Ovella saattaa olla lähes yhtä paljon ikää, kuin pöydällä, joka on täyteen buukattu.
Olen saanut tuon pöydän. Ehkä olen maininnut, että se on ollut minunkin kastepöytänäni ja kuulunut isäni puolen sukuun noin 100 - vuotta. Ihailin pöytää aina lapsuudessani, jo silloin ihastuin pyöreiden pöytien muotoon ja nyt sellaisen muodon omaavia pöytiä meiltä löytyy ainakin neljä. Näin äkkiseltään laskien.
Koska ovi on näkyvällä paikalla, saan tehtyä siihen vaikka vuodenaikojen mukaisen koristelun.Nyt keräilin mitä pöydiltä helposti löytyi. Vanha pitsikauluri kirpparilta, neulottu ohut liina, sekin kirpparilta.
Jouluvalosarjan asennan myöhemmin, kun löydän laatikoistamme toimivan ja kauniin.
Tänään oli sellainen mukava joulutunnelma, kun ajelin töistä kotiin ja lumiräntää satoi sakeana. Tosin tunnelmaa heikensi kesärenkailla lipsuvat kanssakulkijani.
Kieli keskellä suuta ja varovaisuutta kaikille tielläliikkujille, enkeleitä matkassanne.
Tällä viikolla minua ilahdutti, kun rakas kummitätini tuli työpaikalleni ja toi minulle suuret eväät!On ihanaa, kun joku osaa yllättää. Tosin työkavereideni mielestä niitä hyviä saa tuoda vain, jos tuo samanlaiset eväät ihan kaikille.
Eikä tuo ovi tuohon paikalleen itsekseen mennyt. Kyllä sen miäs asensi, kun toin kaupasta pyörien säilytykseen tarkoitetut alumiinikoukut.
Kaunis kiitos hälle,
9 kommenttia:
Voi että sinulla on ihania ideoita!! Ja ihana mies, joka auttaa sinua sisustamisessa. Olen tainnut ennemminkin kehua :-)
Mä en osaa hahmottaa miten se ovi huoneessa on? Onko ihan huoneen ovena, vaiko väliseinänä vaiko seinää vasten vai mitenkä se on?
Nätti ovi ja on kaiketi patinoituneen oloinen vaikka onkin pesty.
Pikku eläimet saivat häädön, mutta eiköhän heille löydy jostain muualta paikka missä viihtyvät!)
On siinä ovessa ollut jynssäämistä, hyvä niin nyt on puhtonen ovi sisällä ja kaunis sellainen ja ihan omasta takaa, hienoa!
ja saat siihen aina vaihtelua aarteillesi näkösälle.
Kaikki muutkin ovat kauniita kuvia,oikein hyvää illanjatkoa tai sanoisin jo hyvää yötä.
Sinä se osaat!
Aivan upeaa kun tuollaiselle "taideteokselle" löytyy paikka. :-D
Aivan upea sisustuselementti. Sinulla on aina todella kauniita kuvia ja ihania ideoita. Älä vain lopeta meidän ilahduttamista!
Ovi on aivan ihana!
Kauniin asetelman ja tunnelman olet sen ympärille luonutkin.
Vanhoilla tavaroilla on tarinansa ja sen tähden ne ovat aarteita.
Myös nallukat ovat asettatuneet somasti kuvattaviksi.
Lokoisaa viikonloppua! :)
Ihana idea, kaunis sisustus elementti kokonaisuudessaa, sulta ei ideat lopu.
Ovi on seinää vasten, kuin taulu.
Sen paikkaa mallailtiin, ja nostettiin pyöräkoukkujen varaan tarpeeksi korkealle, ettei makaa lattialla.
Kauniit sananne saavat minut iloiseksi. Kiitos.
Ahaa, no nyt mun lamppu syttyi ja ymmärrän miten ovi on laitettu (*nolo*)! Kiitos.
Uusi lasityö näyttää niiiiin herkältä, varmasti siitä tulee kaunis.
Lähetä kommentti