Historian havinaa

Pitkäperjantaita on vietty melko hiljaisesti, siivoten luhtia porukalla.
Kesäkotimme pölyttyneet seinät, kärpäsenraadoin kuorrutetut patjat ja matot on puisteltu, ja kaikki irtain on harjattu ja imuroitu. Vielä muutama viikko, niin peteihin pedataan valkoiset pitsilakanat, ja muhkeat tyynyt.
Viikko sitten kannoin ison pyykkikorillisen talven aikana ostamiani ja saamiani vanhoja tavaroita luhdin alakertaan.


















Siitä niitä olen sittemmin siirrellyt paikasta toiseen, etsien sitä sopivaa ja luonnikasta järjestystä. Naulakolle ja lampetille täytyy vielä löytyä paikat, astiat kulkeutuivat muiden vanhojen astioiden joukkoon.
Jälleen kerran nuorimmainen ihmetteli ja arvuutteli joidenkin tavaroiden käyttöä ja merkitystä.
Luhdille on kerääntynyt jo hyvä määrä erilaista esineistöä, joista vanhimmat ovat 150 - vuotta sitten tehty. Osa on tätä päivää, mutta kaikki eilinenhän on jo historiaa.
Kirpputorit ovat tulleet tutuiksi, pakko päästä katsomaan tarjontaa missä tahansa kuljenkaan. Tämä vanha mekko oli muistaakseni - 50 luvulta, ostettu Turun suunnalta viime syksynä.













Aidosti vanhoja lyhtyjä löytyy muutama, toisissa on jopa lasi pysynyt ehjänä.
















Sain viime syksynä muutaman ison tarvetyökalun, mutta niiden sovittaminen uusille paikoilleen jäi puolitiehen.














Tänään pestiin rukista pölyt pois ja asteltiin naistenhuoneen sängynpäätyyn. Miten tätä ajetaan?
Nämä rullat taisivat jäädä rukkiin kiinni, toivottavasti.














Monta kivaa ajatusta herättävää tavaraa, kuten tämä kilpi, jonka nyt vasta näin appivanhempien reessä.
Vielä silittelen verhot huvimajalle, joka sekin sitten siivottiin kesäkuntoon, kannan tuolit ja sohvan paikoilleen ja, ja, ja... istun neulomaan.