sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Turnajaiset



















Viikonloppumatkamme suuntautui kohti Ruotsia, Värmdöön jäähallia, jossa pelattiin lauantaina D1 97 - turnaus( - 97 syntyneet).
Matkaan lähdettiin lähes täydellä linja- autolla. Vanhempia lähti kannustamaan, huoltamaan ja vahtimaan poikajoukkoa suuret määrät.


















Minä olin mukana videokuvaamassa pelit, tytär otti valokuvia.

Perheen läsnäolo ja yhteiset tapahtumat ovat meidän juttu, ei se, että kuljetaan kukin omia polkujamme. Meitä kaikkia kiinnostaa pojan pelit, hänen kehityksensä maalivahtina ja joukkuepelaajana.
Poika on murrosikäinen, mutta tarvitsee vielä pitkään molempien vanhempien lähellä oloa, tukea, turvaa ja hyväksyntää.
Maalivahtina poika pelaa yksin, joukkueen ainoana mollen (turnaukseen lähti mukaan varamolle). Tsemppaaminen ja pelien kertaaminen moneen kertaan niin hyvän kuin huonosti pelatun pelin jälkeen kuuluu asiaan.














Turnauksissa pelit ovat nopeasti ohi, peliaika on lyhyempi kuin sarjapeleissä. Uuden ottelun alkaessa koko joukkueen pitää pystyä nollaamaan itsensä, eikä se aina ole niin helppoa.
Minulla on katsomossa aina se oma paikkani, josta seuraan pelin kulkua. Miähellä on oma paikkansa kaukalon toisella laidalla, vastuuvalmentajana vielä tämän kauden loppuun asti.
Pelit olivat vauhdikkaita kuvaaja ei aina pysynyt kameransa kanssa kiinni kiekossa, mutta tänään kotisohvalta uudellen katsottuna eivät ne pelit tuntuneet enään yhtä jänniltä, kuin livenä katsomossa.














4. sija ei ollut huono saavutus.

Poikien kanssa matkanteko sujui mallikkaasti, kaikki olivat lähtöiltana hyteissään klo 22. 00 ja lauantaina aamiaisella klo 6. 00 Suomen aikaa.
Kotimatkalla jokainen sai valvoa pitkään, osan pojista näin kulkevan käytävillä vielä yöllä kahdelta, kun itse ramppasin respaan. Omassa hytissämme oli vesivahinko. Pytty tukossa, pahus.
Hain uudet hyttikortit aamua varten, johonkin piti päästä vessaan. Miksi meille aina sattuu näin?
Jos lauantaiaamuna oli unista porukkaa linja - autossa, niin sitä se oli tänäänkin. Laivalta raahautui nopeasti kaikki omille paikoilleen jatkamaan uniaan ja kotona olimme aamulla yhdeksän aikoihin.
Turnaus päätti pitkän talvikauden, mutta vielä on jäljellä muutama harjoituspeli. Tämä joukkue aloittaa syksyllä C1 ( - 96 syntyneet)kanssa harjoittelun, pelit vain kovenevat.


















Kaiken peleistä joutilaan ajan käytin keväisen neuleeni kanssa ja sitä taidan jatkaa tässä vielä hetken, ennen aikaista nukkumaanmenoani.
Jollet vielä ole kirjoittanut nimeäsi arvontaan, voit tehdä sen vielä parin päivän ajan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti pojat pelasivat Hyvä!Reissu oli varmaan rankka, mutta antoisa.äiti

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa ihanaa neuletta

Sari kirjoitti...

Onnittelut hienosta saavutuksesta turnauksessa!
Tuo on niin totta kun kerrot, että lapsi tarvitsee vanhempiaan vielä tuolla harjoitusten tiimoilla. Muistan kun omat poikamme pelasivat vähän aikaa ja oli lapsia, joiden vanhemmat olivat harvoin mukana. Tällöin kyllä kaverista näki, että yritystä oli paljon enemmän kuin normaalina kertana ilman vanhempia. Ja minusta ainakin äitinä oli aivan mahtavaa olla mukana siellä matkoilla ja omissakin peleissä.

TeSa kirjoitti...

Kyllä vaan, reissu oli rankka. Sunntai-iltana väki nukahti heti kasin jälkeen.
On hienoa olla läsnä lapsen harrastuksessa, harjoituksiin en ehdi, mutta pelit on saatava nähdä!