torstai 19. toukokuuta 2011

Käsin kosketeltavissa



















Kahden viimeisen kouluviikon aikana on tehty kipsiä, valettu kipsiä, kannettu kipsiä ja oltu yltäpäältä ihan kipsissä.
On hienoa saada toteuttaa keraaminen muotti, jolla voi jatkossakin tehdä omia sulatustöitä mielin määrin.
Ennen valmiin lasiastian valmistumista on ollut monen monituista työvaihetta, kokeilua ja erehtymistä.Minähän liityin muottiryhmään sivuvasemmalta kesken kaiken, ollen koko ajan töineni hiukan muita jäljessä. Se on vaatinut monta iltatuntia koulun jälkeen ja paljon ihania valoisia istuntoja piirrokseni parissa kasvihuoneella. Kannoin luonnoslehtiöni, kynäni ja neuleeni kasvihuoneen lämpöön. Välillä neuloin, kun piirros ei tuottanut tulosta.
Pöydällä oleva vihreä vati on mallineeni. Tein siitä ensimmäiseksi kipsimallineen.
Sen jälkeen tein mallin, josta sain tehtyä valumuotin.














Mallin kanssa tein töitä, että sain siitä päästävän. Käteeni aikanaan tehdyt leikkaukset muistivat kammoksua siivousvaiheessakin kapeaa sikliä.


















Monen monituisen vaiheen jälkeen päästiin lopultakin tekemään slumppausmuotin valua. Tämä vaihe vaatikin parityöskentelyä, valumuotti on painava ja keramiikkamassan kanssa vielä painavampi.
Harrastepiirin keramiikkatöissä ei tehdä valukeramiikkaa, siksipä tätä oli kiva päästä kokeilemaan.Tässä vaiheessa työtä ei sopinut poistua työtilasta liian kauaksi, joten leikkasin lasit tähän.
Tiffanytöhön löytyy ohje Taidelasilehdestä.
Jokaisen oli tarkoitus saada valmiiksi kaksi slumppausmuottia, jotka sitten poltettiin keramiikkauunissa.













Valmis muotti on ennen polttoa hyvin hauras, sitä ei kolistella eikä kovistella. Ensi viikolla pitäisi tehdä jokaisen oman piirroksen mukaiset slumppaukset, tänään laitettiin uuniin koesulatukset.














Iltatöinäni tein muutaman omankin kipsityön, joista yhden annoin äidilleni.
Yhtenä iltana ihastelin sateenkaarta, joka oli ihan käsinkoskettavissa. Niin lähellä ja niin selkein värein.


















Kasvihuoneen edustan suuren raparperilaatat ovatkin sitten miähen käsisalaa, hiukan krouvimpaa valuainesta kuin minun pikkutyöni.
Viime syksynä valetut suuret laatat onnistuivat hyvin ja kutsuvat astumaan peremmälle huoneeseen. Ehkäpä sitten viikonloppuna ehdin laittamaan taimia suurempiin astioihin.

4 kommenttia:

paivis kirjoitti...

Taas kerran WAU.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvän mallinen muotti.

tia kirjoitti...

Voi että olet taas tehnyt vaikka mitä, hieno muotti. Minulla on ollut ainakin pari vuotta suunnitteilla tehdä raparperilehtimalliset juoma-astiat linnuille, on vaan jäänyt.

juuli kirjoitti...

En ymmärtänyt puoliakaan sanoistasi, muta hienoja ovat!