Innostuttiin miähen kanssa tänäänkin mustikkamettään, kun saatiin uusi suuntima naapurilta. Nyt ei ollut hyttysiä, eikä paarmoja. Oli vain kuivaa, helppokulkuista kangasmetsää, jossa noukkuri huiski mättähältä toiselle.
Kuvassa ihana "eläköitynyt" poimuri, jonka olen ostanut kirpparilta luhdille.
Uudet muovinoukkurit ovat hiukan kevyempiä, mutta ei yhtään niin nostalgisia kuin tämä vanha.
Mustikkaa oli ja sitä jäi. Jonkinlaista ahneutta oli huomattavissa, kun ämpärit olivat täyttyneet, oli jo nälkä ja janokin, niin vielä vaan piti kerätä noukkuritkin täyteen.Ajelimme kotiin kohti ukkosta ja vesisadetta. Olin ajatellut perkaavani marjat ulkona, mutta parkkeerasin työpisteeni kasvihuoneeseen. 20 litran perkaamiseen menikin sitten aikaa koko ilta miähen ollessa apunani.
Poika auttoi kantamalla tyhjiä purkkeja täytettäväksi ja täydet purkit hän kantoi pakasteeseen.
Noukkimisesta en sentään saanut innostumaan, vaikka muuten rymyää peleineen metsissä.
2 kommenttia:
Kyllä olitte reippaita! Hyvä, että tulee mustikat talteen otettua. Mikäs on kulkea metsässä noissa hienoissa saappaissa! olen hiukan itsekin poiminut tästä läheltä. Mukavaa kesäviikon jatkoa!
Minä en ole päässytkään metsään poimimaan marjoja vuosiin, mutta nyt hiljaksiin saan noukittua.
Vauhtini on hidastunut, huomaan. Onneksi on paljon intoa tallella.
Lähetä kommentti