Kukkaköynnös

Trallallaa, kun laulattaa
aurinko paistaa aina vaan.
Ainakin meillä. Kotimatkalla kyllä satoi vettä ihan maahan asti. Piti oikein hiljentää tilannenopeutta, kun vesi patjaantui tielle.












Hivuttamalla ajan valmiita töitäni koululta kotiin. Sitä mukaan, kun opettaja on ehtinyt työt katsomaan, saan ottaa mukaan omani. Kaikenlaista pitää kokeilemaan, niin kuin tätäkin.
Ennen joulua tein ensimmäisen kokeilun samalla mallilla, eikä se onnistunut ollenkaan. Tähän työhön nyt olen kyllä tyytyväinen. Palat sulivat hyvin, ei liikaa, eikä liian vähän. Kaikki pysyivät suunilleen omilla paikoillaan, mitään suurempaa yllätystä ei päässyt syntymään.
Uunin avaaminen on aina jänskää, mitä siellä onkaan reilun vuorokauden aikana muhinut!
Bullseyn laajasta värivalikoimasta on mukava valita itseään miellyttävät sävyt, joita voikin sitten yhdistellä mielin määrin. Tosin liian värikäs ei minua miellytä, mutta samojen värien eri sävyt kylläkin.Transparentit ja opaalit lasit tuovat työhön mielenkiintoista jännitettä.













Osan lasimurskeesta ripottelin terälehtien pinnalle.













Tämä työ sai paikkansa keittiön ikkunassa, saan katsella sitä siinä aamuisin, viritellä ajatuksia uusista töistä. Kun työ on jatkuvasti näkösällä, siitä löytää ne virheet mitä ei tarvisi toistaa seuraavissa töissään. Aina on parantamisen varaa.Kiinnityksen tein Kanthal - langasta, kahden lasin väliin. Ei kaunis, mutta ihan käypä vaihtoehto.

Uusia kohteita

Tässä kirppari shoppailussani on tullut pidettyä pitkään taukoa, kirpparikierrokset ovat vähentyneet, mutta eivät loppuneet.
Jonkinlainen väsy koko asiaan ilmeni kesän aikana, kun aina kiertää samoja paikkoja.
Vaihtelua sain, kun poikkesin Sastamalaan Illon kirpparille.

















Sieltä löytyy kauniita vanhoja huonekauluja, valaisimia ja astioita.
Kaunista ajanpatinaa.















Kaikki siistissä ja hyvässä järjestyksessä.
Omat ostokseni mahtuivat ensimmäisen kuvan karttatelineeseen, kun autoni oli valmiiksi täynnä tyttären muuttokuormasta.

















Ehkä syksy tuo jälleen uuden innon kiertelyyn, vaikka tällä hetkellä ei ole mitään aktiivisesti etsinnässäni.
Opinnoissa edetään maalauksen parissa. Ei lempilajini laisinkaan.
Toivottavasti tämä jakso antaa jotain, minulta se ainakin vie kaiken. Puuh!

Koukussa

Olen jo vuosia opettautunut siihen, että minulla on vain yksi, korkeintaan kaksi keskeneräistä käsityötä samaan aikaan tekeillä.
Nyt on mopo karannut käsistä ja lankalaatikoita pengottu, kun ihastuin krokotiiliin.
Tämä on hidasta virkata, valmis kerros syntyy vähitellen, kun on ensin kääntänyt ja vääntänyt työtä moneen kertaan, mutta kaikki on vaivan arvoista.
Työn taustapuolikin on mielenkiintoinen.
















Lähdin tänään koulusta niin kiireellä kotiin piirtämään, että unohdin ottaa valmiit työni mukaan. Vasta kotona huomasin, kun olin esittelevinäni aikaansaannoksiani miähelle, että eihän minulla ollut kuin piirustuslehtiö ja kynät mukanani.
Olkaa te skarpimpia kuin minä,

Lasi taipuu

Sulatusviikkojen kokeilut ovat takanapäin. Viikonlopuksi jäi vielä jonkin verran uuniin joko sulatukseen tahi odottamaan sulatukseen pääsyä minunkin töitäni.
Muutama pakollinen työ jäi vielä ihan vaiheeseen työpöydälleni, teen ne valmiiksi vielä iltatöinä syksyn aikana.Nämä työt ovat pikakokeilu verkon kanssa, ilman mitään suunnitelmallisuutta.
Ainahan sitä haluaa, että kaikella on tarkoituksensa, mutta näillä esineille ei sitä liiemmin ole tuntunut vielä löytyvät.

















Tosin sopiihan ne hyvin päällekkäin, menee pienempään tilaan.













Viikonlopun ilma on ollut mahtava. Tosin minä olen ryytynyt siitä osan aikaa pitkittyneessä flunssassani, joka muuttui poskiontelotulehdukseksi.













Siitä huolimatta lähdimme eilen illalla miähen kanssa pärrällä liikkeelle.
Elokuun lopun illassa oli hienoa katsella, kun rantakauden päättäjäiset, Venetsialaiset, keräsi ihmisiä rannoille. Tienvarret oli koristeltu värikkäin lyhdyin ja kynttilöin. Tuuli oli lempeä tähdet loistivat.

Hiilen harmaa

Johan oli pientä lankaa, kuten mummoni olisi sanonut neuloessaan ohuesta langasta.
Alkukesästä esittelin tyttärelle mallilehteä, kun suunnittelin neulovani jo päivitetyn neuleeni. Kysyin mielipidettä ihan peruspuserosta, mutta ei ollut tytsin mieleinen, lähinnä tarkoitin neuletta itselleni...
Ei kiiinnostanut, kun viereisellä sivulla oli paljon mielenkiintoisempi malli, hupullinen pusero.
Lupasin neuloa, jos hommaa itse langat neulottavakseni. Minun lankavarastoissani ei ollut ottaa toivottua väriä.
















Langanostoon tarjoutui hyvä tilaisuus taannoisella Tallinnan matkalla, kun valittavana oli kaikenlaiset herkut.
Tosin minä estitin toivomuksen, että langan neuletiheys vastaisi lähes ohjeessa annettua, ettei työ menisi ihan alusta asti laskemiseksi.
Jouduin kuitenkin miettimään ohjeen tiheyttä neuloessani, kun otin silmukat suurimman koon mukaan, kavennukset 2. suurimmasta koosta ja pituuden 3. suurimmasta.

















Jossain vaiheessa kun pääsin neulomaan huppua, tiesin neulovani ihan päin honkia. Purin hupun ja aloitin alusta.
Toisellakaan kertaa ohje ei vastannut mielikuvaani hupusta, joten otin oikein aikaa ja luin ohjeen moneen kertaan.Siinähän oli virhe! Jatkoin kolmannen kerran ihan oman ohjeeni mukaan, saaden lopputuloksesta halutun. Pidensinkin hupun korkeutta, tytär saa pidettyä hyvin pitkän tukkansa nutturalla hupun alla.
Kaula-aukon resoorikin onnistui lopulta hyvin, tosin purkasin sen päättelykerroksen(kin) kahteen kertaan.
















Viikko sitten, tyttären käytyä kotona, saatiin otettua kuvat neuleesta työn tilaajan päällä.
Ja mitä. Ennen ensimmäistäkään kuvaa ei työ miellyttänyt, se oli liian lyhyt.

















Nuo lapset. On ne vaativia. Kuvat otettiin kuitenkin ja minä lupasin neuloa helmaan lisää pituutta. Tosin unohdin kysyä kuinka paljon sitä piti pidentää. Onneksi viestit kulkee puolin ja toisin, kun tänään lopultakin jaksoin paneutua asiaan.
Neuloin reilun 10 cm lisää, eli yhden 50g kerän loppuun. Keräilin aloitusreunan silmukat ja jatkoin työtä toiseen suuntaan. Silmukoiden keräilykohtaan jätin selkeän raidan, joka toisaalta ei näytä lainkaan hassummalta.Tätä jatkokohtaa en viimeistellyt vielä, odotan ensin kommenttia asianomaiselta, mitä tälle neuleelle seuraavaksi tehdään. Jos jatkokohdan haluaa näkymättömäksi, neulon siihen resoorin.
Huh, sanon minä.
Ohje löytyy Modasta 4/ 2008, 49.
Lanka on ostettu Karnaluksista, 100 % Cotton, jota kului 530g.
Puikot 3mm.

Matkalla museoon

Kulttuuririennot eli matkat museoihin kuuluvat opinto - ohjelmaan. Tosin minähän olisin mennyt mielummin koululle tekemään sulatustyökokeiluja, kun siihen varattu viikko on meneillään.
Iittalassa kävimme katsomassa lasinpuhaltajia töissään.
Varsinainen päämäärä meillä oli Riihimäellä Suomen lasimuseo. Siellähän sitä lasin historiaa olikin sitten monen vitriinin verran näkösällä niin perusnäyttelyssä, kuin vaihtuvissa.
Lasin hehkua, muotoa ja tekniikkaa kolmessa eri kerroksessa, mutta millään ei kaikkea ehtinyt sisäistää.













Meillä oppilaina kun ei vielä taida olla sitä "lasisilmää". Monta kotoa tuttua arkiastiaa tunnistin, monesta haaveilin ja täytyy myöntää.
Osaa töistä en edes ymmärtänyt.

















Aina jää mietittäväksi mikä tarkoitus jollakin esineellä on.


















Tai mikä ihana IDEA!

















Valon heijastus lasinpinnalla on kaunis.
Museoitukaa, menkää tekin katsomaan!

PPP - punainen, puolukka, pyörä

Jos aamun lähdöt ovatkin olleet unensekaisia sumuja, on iltapäivällä mukava tulla kotiin, kun ilma on kuulas ja lämmin.
Opiskelijan kiireitä ja jatkuvaa sähläämistä on hyvä purkaa mukaviin pyöräretkiin.
Läheisen metsäautotien ojanpientareet alkavat punottaa puolukoista aika houkuttelevasti. Sunnuntaiaamun pitkä kävelyreissu oli yhtä pomppimista ojien yli, puolukat ovat parasta antia. Harmi kun en silloin huomannut ottaa ämpäriä mukaan.
















Miähen kanssa ei kauaa mennyt, kun yksi ämpäri oli noukittu täyteen. Toiseen ämpärilliseen olisi pitänyt lähteä hakemaan verkkopäähinettä. Hirvikärpäset olivat aika ahnaasti hiusrajassa kiinni.













Merkillistä ryteikköä, noukkuri keräsi ihan kaiken mukaansa. Puolukoiden putsaaminen onkin joutuisaa puuhaa, kuiva marja ei paljoa vaadi.