Niin vain opiskelu on imaissut mukaansa, että en ole päivittämäänkään ehtiny, enkä liiemmin jaksanutkaan.
Sitten piti vielä saada tää lentsukin, kun muutenkin on monta murhetta samaan aikaan.
Opiskelut sujuvat vauhdilla, portfolion kanssa on kiire, se pitää saada esittelyvalmiiksi torstaille. Liitteenä cv ja käyntikortti. Minulle jo yksistään kansion valmistaminen on ollut jo suuri ponnistus, mutta sen lisäksi on pitänyt oppia pikakurssina photoshop, tuntuu ihan käsittämättömältä, että yleensä sain kymmenkunta valmista sivua eilen tallennettua tikulle.
Täytyy ihan rehellisesti kertoa, että käytin ensimmäistä kertaa muistitikkua, samoin kuvankäsittelyohjelmaa. Niin paljon asioita samalla kertaa ja vielä pitää saada hyväksytty arvosana kokonaisuudesta.
Pitäisi mennä atk- kurssille, että olisi jonkinlainen oppi hallussa. Hmfp! Se nyt ei enää auta tälle kurssille, mutta jatkoa ajatellen pitänee harkita.
Kahden päivän koneella nuhjaaamisen jälkeen pääni oli haljeta avaa, kopioi, liitä, muokkaa, tekstiä, tekstiä, tekstiä - toiminnoista. Oli pakko päästä tuulettamaan ajatuksiaan kylänraitille.
Olisin tahtonut kävelemään, mutta miäs ehdotti pyöräilyä. En olekaan pyöräillyt sitten viime kesän, kun reissu päättyi Acutan tarkkailuun. Jännitti lähteä liikkeelle.
Pyysin poikaa ajamaan tarpeeksi kaukana minusta, ettei tulisi taas kahteen törmäystä.
Ajoimme saman reitin, minä jarrutin kaikki alamäet, mikä lie muistikuva siitä kivusta palautuikaan mieleeni.
Kympin kierroksen jälkeen olo tuntui kepeältä, sain tuulettaa pahaa oloanikin, kun vain kaikki asiat tuntuu kasaantuvan taas toisensa päälle.
Onneksi on alkamassa syksy. Illat pimenevät, sataa ja tuntuu ihanalta vain olla iltaisin kotona.
Harkitsin pitkään syksyn opiston kurssitarjontaakin, mutta en ilmoittautunut mihinkään. Nyt ei vain jaksa innostustua. Jossain vaiheessa se alkaa kaduttamaan, mutta olkoon tämä vuosi vapaa kaikilta ylimääräisiltä menoiltaan.
Keväällä olin toiveikas, kun miäs kertoi lopettavansa kiekkonuorten valmennuksen. Ihanaa, 18 - vuotta kestänyt jatkuva meno olisi jatkunut vain pojan osalta, isänsä olisi vain kuljettanut poikaa harjoituksiin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että jälleen tuleva talvi mennään kiekon ehdoilla, monta kertaa viikossa.
Onhan tämä jo niin tuttua, mutta jokin minussa pistää taas vastaan.
Neulottu on jotain, mutta odottelen tytärtä kotiin torstai - illaksi. Saadaan taas yhteistyöllä kuvat otettua ja voin päivittää neulomukseni.
Nyt otan nessuni ja niiskutan lentsuni pois. Ei kukaan teistä tahtois tätä?
9 kommenttia:
Kiitos ei flunssalle ja nessulle! pikaista paranemista vain! Samaa olen minäkin miettinyt kurssien kanssa, jospa jättäisin väliin tänä talvena ja "kurssittaisin" itse itseäni. Toivottavasti talvi ei enää tule niin luminen, kun on ollut parina viime vuonna. Hyvää keskiviikkoa!
Täällä minäkin jännitän tietotekniikan kanssa kahden tunnin päästä pitäisi tehdä HOPS opon kanssa Adope connectilla, koskaan en ole sitä käyttänyt.
Eilen tein orientaatiopaperia ja iltamyöhään sen opolle lähetin. Oikeasti jännittää.
Ihania kuvia taas kerran. Pyörälenkki on ollut tärkeä muistojen läpikäymisen takia.
Mene pois paha lentsu, lennä kauas pois. Olisiko hokema siinä... Ei kai kukaan tauteja kaipaa. Eihän? Jaksamista sinulle.
Niin, kuka meistä huolehtii, jos emme itse! Ehkä flunssa on muistutus, että jarru päälle! Hyvä, että osaat nauttia syksystä, minua pimeys stressaa, talvi voisi jäädä kokonaan väliin, kesää taas odottelen... Jaksamista!
Juu nä konehommat mulla kans tökkii, ainoastaan picasaa käytän kuvankäsittelyssä, se on mielestäni niin helppo.
Nyt ei oikein ollut sopivia opintoja alkavalle syksylle, niin taidan olla kans kotosalla, kun tätä kässäpuuhaa riittää kuitsekin.
Tsemppit nyt portfolioon:)
Pikaisiin paranemisiin - onneksi tauti ei (kai) tartu blogin välityksellä...
Blogissasi on aina niin kauniita kuvia, että ei kai niitä erikseen tarvitse portfolioon muokata?? Hyvä siitä takuulla tulee/tuli!
Pikaista paranemista ja tsemppiä kouluhommiin!
Joskus on vain hyväksi, että ei joka ilta ole ohjelmoitu, joten lepäile vaan rauhassa tämä talvi. Olethan sinä kovasti tehnyt hommia koulussa ja käsitöitä kotona ja teet edelleen,joten ei sitä yhden ihmisen joka paikkaan tarvitse revetä.
Toivottavasti on jo parempi olo !
Tsemppiä ja hyvää mieltä =)
Kiitos teille kaikille.
Olo on vain nuutunut, eikä voimia tunnu olevan mihinkään.
Lähetä kommentti