Jatko-osa

Viikonloppuna sidoin pari risukranssia, joista toisen sijoitin tähän ikkunaan. 
Toinen kranssi joutaa vielä hetken kuivumaan saunanlauteilla, jotta voin jatkaa sen työstämistä.

Vanha lyhty

 Nuupahtaneen lyhdyn olemus kirjavine laseineen on kyllä aika karmaiseva. Edes ulkokäyttöön en kelpuuttanut moista rumuutta. Maalattujen lasien pinta olisi kyllä puhdistunut jollain liuottimella, mutta tässä kohtaa olikin mielessäni jotain ihan muuta. Nimittäin aikanaan yhden opintoviikon työ, hiekkapuhallus, passaisi hyvinkin lyhdyn uusiksi lasiseiniksi.

Pikkaisen lyhentelin laseja ja hioin pois suurempia särmiä. Lasit kiinnitettiin lyhtyyn silikoonilla.

 Onhan tämä nyt askel parempaan suuntaan, vaikka aika sekavalta tämäkin näyttää.

Se taas ei haittaa laisinkaan, kun lyhty tulee työhuoneelleni. Tiedä vaikka pitäisin itselleni työhuonepikkujoulut.

Nimpparit

Kävin istumassa pitkästä aikaa perjantai-iltaa sisareni luona, kun miähet olivat samaan aikaa kiakkoreeneissä. Siinä tuli turistua asioita pitkin ja poikin ja syötyä tämän päivän nimpparikakku.
Viemisinä kuvan enkelivalo, sekä keväällä neulomani yli polven sukat.

Mustaa pitsiä

 Mitä sanoa mustasta huvista? Se on musta, tosi ikävää tehdä, malli on kuitenkin tuttu ja mukava toteuttaa.

Krokotiilihuivi, joka oli lajissaan 13. on mutkatonta virkkailla, kun on tarpeeksi suuri koukku lankaan nähden.

Lankakartionjämistäni riitti hyvin ohuen ohutta lankaa suurehkoon huiviin.

 Kun huivi on musta, niin vastaväri valkoinen on kaunis ja herkkä. Siirsin ostamani jouluruusut terassille odottamaan istutusta ensinnä asetelmia varten ja jos säilyvät kevääseen saakka, niin sitten istutan ne maahan muiden taimien viereen.

Kävin kurkkimassa vanhoja jouluruusujani, useinkin ohimennessäni pysähdyn seuraamaan niiden kasvua. Hyvältä näyttää. Monen monituista nuppua on avautumassa, jos sitten ei sattuisi sellainen ihme, että lumipeite piilottaa alut.

31 ruutua

 Mikälie puuska iski vasemman olan takaa ilman mitään varoitusta, jotta ny pitää saada kohennusta pirttiin!

Tämä ihana ikkunaruutu on ollut jouten työhuoneellani siitä saakka, kun sen aikanaan sain. Suunnitelmat joilla on taipumus aina matkallaan muuttua, sallittakoon se, eivät ole kuitenkaan tyystin haudattu, mutta tällä hetkellä en tunne minkäänlaista suurempaa hinkua aloittaakaan tätä työstämään.

 Siispä, suuri ruutu kiinni kattoon, klahvilipastot kiepaistiin eriäpäin ja kaikki olikin sen jälkeen ihan vinksin vonksin. Katselin muutaman päivän, että mistä aloittaisin.

 Aamusta aikaseen ikkuna sai valoköynnöksen. Valopallo on kuin koru.

 Ylivuotiset kuivatut hortensiat pääsivät ikkunan eteen.

 Stockamnnin jouluhyllystä lisää harkittuja koristeita, silkkikukkia pareittain.

 Peikonlehti joutui takaisin lipaston päälle, mutta nyt sillä on edellistä kertaa tukevampi nojailupaikka, lampunjalka.

 Lähes kaikki tavarat päätyivät omille paikoilleen, pölyrätin jälkeen.

 Koska klahvit ovat erilaiset, korkeuseroakin on jonkin verran.

 Suuremman klahvin kannelle siirsin yhden tietokoneen. Tällä puolen se ei ole niin hallitsevalla paikalla. Samalla siirsin hiukan pienemmän Tiffanyvalaisimen lipaston reunalle, koska suurin kissakamu hyppii tähän joka kerta käydessään. Suurin siirtyi matalan kirstun kulmalle.

 Kun vielä saan pikkaisen siirtoapua, siirretään sohvakin omalle paikalleen, voi viikonlopun aloittaa lähes "tyhjältä pöydältä".

Valoa sinulle, 

 

Näpertämistä

 Jotain pientä tullut tehtyä, lasienkuloita joista tykkään!
Näitä voisi kääräistä muutaman joulukortiksikin, 

Ihan vähän väsy, zzzZZZzz

 Messut myyntipöydän takaa olivat ensikertalaiselle mukava kokemus. Kun tuntee tuotteet joita myy, ei pääse edes jännitys iskemään näinkin hiljaiseen tyyppiin kuin minä!
Liiemmin ei reilun kuukausi sitten leikattu polvenikaan ottanut itseensä, vaikka monta päivää seistiin lähes paikallaan. Noo, särkylääkkettä aamupalaksi, sekä levolliseen yöhön oli otettava.
Messun parasta antia oli nähdä lapsuudenystävä, joka arvasi minun olevan paikalla.  Hän ei tosin tiennyt, että olen kolmatta päivää samalla paikalla.
Monia, monia ystäviä kolmen päivän aikana tuli jutuille. Oli ihana nähdä teidät kaikki + ne 36 000 ja rapiat muuta henkilöä.

Toiseksi paras anti oli tuo kala. Kävin lauantaina C-hallissa katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyy. Ja kyllähän sieltäkin löytyi vaikka mitä. Ikatan osastolla oli tuttuja opiskelukavereita, joista yksi teki liekkihelmitekniikalla kalaa. Kävin nappaamassa tämän saaliin seuraavana aamuna mukaani, kun se oli viimeistelty. Kiitos Jenni!

 D-hallissa tein ostoksia helmeilyyn. Pieniä osia, jotka joskus näkyvät valmiina töinä blogissani.
Ostin yhdet neliskanttiset puikot, koska viime vuonna ostamistani oli pinnoitteet irronneet. Josko nämä kestäisivät hiukan paremmin.
Yhden suuren virkkukoukun ostin matonkuteita varten, sekä pari nappia.
Siinä olikin tämän vuotiset messuhössötykset. Monta päivää kaiken ihanuuden keskellä, eikä yhtäkään lankakerää tullut mukaani. X seinään!!

 Intsu olikin jo päivittänyt blogiinsa markkinatunnelmaa toiselta suunnalta. Kun tiesin hänen menevän Tallinnaan ja siellä Karnaluksiin, esitin pienoisen toiveen, josko hän löytäisi minulle pitkän viivaimen tilkkutöitäni varten. Vanha alkuperäinen viivaimeni on viittä vaille poikki, eikä sillä siten tee mitään.
Liekö jonkinlainen lukihäiriö ollut viestiä lukiessaan, kun paketissa tulikin pitkän viivaimen lisäksi lyhyt viivain, sekä ohutta vanua ja ihana lehti!
Kiitos sinulle ihan mahtavasta paketista, kaikki tulee käyttöön aikanaan. Nyt on kulmaa ja suoraa tarkkaan mittaukseen.
Kun vielä värjäsin lisää froteepyyhkeitä, on sekä uutta työkalua, että materiaalia päästävä leikkamaan heti huomisiltana tilkkupiirissä.