Söpsö

Jos nyt joku ei halua nähdä kuvaakaan kissanpennusta, voi siirtyä toiselle kanavalle!

 Olen Alice, ikää luovarit + pari viikkoa päälle.

Olen Mollen uusi kaveri, joka ei aina ole näin olevinaan, kuin kuva antaa olettaa =)

 Emäni oli ihan uuden kaverini, Mollen, värinen. Pitkäkarvainen, samoin kuin minäkin.

 Asustan nuorenparin luona, jossa opin päivittäin uusia asioita.
Tosin ei ne kaikki pysy heti muistissani.

 Olen näin söpö, Alice!

 

En sano ei

 Alkanut syksy on ollut ihanan työntäyteinen. Jos kysytään, en sano ei. Jaksan kyllä, kun saan välillä nukkua. 
Siksipä kässyrintamalla ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään.

 Jos oikein tarkkaan katsoo, niin voinet nähdä sukkaparin tässä kuvassa =)

 

Ääripäät

Tänä kesänä keräsin toistamiseen pionin siemenet talteen, jos sitten ensi keväänä yrittäisin laittaa ne itämään.

Kunhan saisin kannettua ne kuistinpielestä pirtille. Pionien siemenkota on kaunis, niin kaunis, että tämänkin voisi kerätä pois ja askarrella jotain.

Suuria "jyviä" ja näitä on aina paljon. Pioni on aina kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Samaten omppuloita on ollut paljon. Niin hyviä, kuin muumioituneitakin.

Keräsin vielä ämpärillisen omppuja hilloa varten talteen, loput saa kärrätä...johonkin.

Hortesioiden kukinta on ollut vähintään yhtä kaunista, kuin muinakin vuosina. Tänä syksynä en liiemmin ole ennättänyt ihailemaan kasvustoja.

Valkoiset ihanuudet, suuret pallukat, hohtavat paikoitellen vieläkin illan hämärässä.

Samoin kärhön kukat, jotka jostain syystä kukkivat vasta näin syksyllä. Kasvihuoneen päätyyn viime kesänä istuttamani kärhöt eivät talvehtineet, joten vähiin jäi kärhöjen ihailu menneenä kesänä. 
Ilman viilentyessä nollan tienoille, jopa pakkasen puolelle, ei nämäkään ihanuudet kauaa jaksa kukkia enää.

Uubi duubi

 Uusi tuubi!

 Kesällä kirpulta ostamani kevyttoppis koristautuu uudella huivilla, jossa on pikkaisen kimalletta (Novitan Säde). 
Huivi on neulottu pyörönä. Virkkasin sekä aloitusreunaan, että päättelykerroksen jälkeen pienen pitsireunuksen (Drops Alpaca), jolla sain huiviin lisää korkeutta ja rimpsua.
Kukahan koristelisi takin vetoketjun, kun siitä puuttu vedinklipsu?

Onnenkyyneleet

Aamuihin mahtuu monta kiireistä askelta ennen kuin ulko-ovi painuu perässäni kiinni. Silti on havaittavissa jonkinlaista ohimenevää näpertelyä ja somistamista. Jotain on saatava tehdä.

Asettelin kuivatun rannekukkani lasikuvun alle. Samoin valkean liinan, jota en käyttänyt, vaikkakin sitä liinasta tarvinkin. Useasti.

Nuorten häämatka Madeiralla oli onnistunut, vuokra-auto pyyhälsi monia kilometrejä ja pari oli kauniisti ruskettunut etelän valoissa.
Tuliaispussista löytyi kaikille jotain. Minulle kaunis kuvakehys, ihan olisin samaan ostokseen päätynyt itsekin, koristeellinen kehys heidän hääkuvalleen.

Ilta-auringon säteissä hehkuva Toikan vuosilintu on miähen kesäinen syntymäpäivälahja.

Hopeaa ja harmautta

 Tänä syksynä en aio liiemmin tehdä mitään kukkahankintoja kuistin koristeluihin, vaan hyödynnän häihin tekemiäni istutuksia ja nautimme niiden loisteesta.
Santolina ja murattihan kestävät pakkasta. Santolina paremminkin koko talven.

 Suuret hopeaputoukset molemmin puolin terassin sisääntuloa ovat näyttävät "pikku juopot".  
Kasteluvettä kannu kaupalla, niin loisto on huikaisevan kaunis.

 Kolmas putous lymyilee terassin sisäpuolella, jolloin viidakkomainen tunnelma sen kuin vain lisääntyy.

 Kaidelaatikoissa, kuten sinkkiastioissakin on samaa ihanuutta, lempeää harmautta.
Tähän kun vielä lisätään kivat kynttilävalosarjat loistamaan, niin johan on syksyn tuntua roppakaupalla.

 Olen vähäisillä yhden päivän vapaillani etsinyt kodista sitä punaista lankaa kodinhoidon puolelta. Syystöihin lukeutuu niin monia asioita joista ehdottomasti ykkösenä on ikkunoiden pesu. Se on nyt tehty, kiitos miähen avun. 
Verhojen vaihtoon en suostu, kun niitä ei liiemmin muutenkaan meidän ikkunoissa ole. Mutta pöytäliinojen vaihtoa olen suosinut.

 Olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä kauan kadoksissa ollutta tilkkuliinaani, jonka tiedän varmasti meillä olevan jossain laatikossa. Siinäkin olisi hillittyä harmaata, pellavan sävyjä. Koska en sitä mistään löytänyt, niin näytän sitten kakkosvaihtoehtoliinan, joka on ihan liian keltainen minun makuuni tällä hetkellä.

Olen ommellut tämän vuosia sitten, mutta tämähän joutaa mennä takaisin sinne lootaan mistä sen löysinkin. Ei sen nyt näin pirtsakka tarvis olla.

Lukunurkka

Lähestyvä pimeä kausi nujerretaan lämpöisin valoin. Monta viikkoa uuninkupeella majaillut lampetti oli suunnitteilla laittaa ensisijaisesti klahvipiirongin päälle pöytävalaisimeksi, mutta.
Jatkuvien kissavierailujen jälkeen ajattelin asiaa käytännöllisemmin ja päädyin etsimään tyhjää tilaa seinäpinnoilta, jolloin päädyin keittiössä olevan pikkuisen keinun kohdalle.
Kukaan ei liiemmin istuskele meillä keinussa, siksipä sen paikan on vallannut Nyhvö.

Pieniä lampetteja. Monia seinävalaisimia. Paljon pöytävalaisimia. Muutama lattiavalaisin. Ja joka huoneessa kattovalaisimet.
Kiitos energiansäästölamput! Meillä palaa joka huoneessa monta lamppua nujertamassa pimeyttä.

Tästä voisi tosiaan olla lukunurkaksi, kun laittaa Nyhvön hetkeksi keittiön pöydän ääreen istumaan.

Ihanaa viikonloppua sinulle!

1913

  Tänä päivänä, sata vuotta sitten, syntyi maatilallisen perheen 6.lapsi, miähen isä. Perheen toiseksi nuorin lapsi, joka vartuttuaan lunasti tilan haltuunsa 1930 - luvun puolivälissä jatkaen tilan pitoa hyvinkin tutuilla pelloilla ja metsillä.
Kuten moni tuon ajan nuori, sai vaarikin kutsun lähteä puolustamaan isänmaata kesken omien töidensä. 
Vaarin sotilaspassin etusivulla on vapisevin merkinnöin lukemat, 5 vuotta, 7 kuukautta ja 3 päivää. Passin sisältä löytyy määräys liikennallepanon varalta, liitteissä osallistuminen harjoituksiin ja osanotto taisteluihin.

Vanha isäntä ehti taivaltaa maanpäällistä matkaansa hyvän tovin, nähden vielä vuosituhannen uudet tuulet. Kävimme tänään yhdessä miähen ja nuorimmaisen kanssa haudan viereen kiitollisna muistamaan.